Kriisi nosti kultakuumeen

Sijoittajien vuosituhantinen usko kullan kykyyn säilyttää arvonsa pahimpienkin kriisiaikojen yli on taas kasvattanut tuntuvasti kullan kysyntää maailman jalometallimarkkinoilla.

Pelkästään viime vuonna sijoittajat lappoivat erimuotoisiin kultasijoituksiin kaksin verroin sen määrän rahaa kuin vuotta aikaisemmin.

Sama meno on jatkunut tämän vuoden alkukuukausina, jolloin esimerkiksi kultarahastot ovat vastaanottaneet ennätysmäärän uutta sijoituspääomaa käytettäväksi kultaostoihin.

Kultaan varansa sijoittavat pörssilistatut etf-rahastot omistavat jo yhteensä enemmän kultaa kuin useimmat maailman keskuspankit. Maailman suurin kultarahasto, StateStreet-yhtiön GLD-etf omistaa yksin yli tuhat tonnia kultaa.

Kiinan keskuspankki
ryhtyi ostamaan kultaa

Sijoittajien lisäksi kultamarkkinoilla on viime vuosina liikkunut ainakin yksi muu erittäin suuri ostaja, nimittäin Kiinan keskuspankki.

Kiinan Kansanpankki on tänä keväänä kertonut julkisesti kasvattaneensa kultavarantojaan viiden viime vuoden kuluessa erittäin voimakkaasti. Kansanpankki on ilmoittanut kultavarantojensa määräksi runsaat tuhat tonnia.

Kansanpankin kultaostokset ovat herättäneet kultamarkkinoilla vilkasta arvailua pankin aikeista. Esimerkiksi italialaispankki UniCreditin kulta-analyytikot ovat päätelleet Kiinan kultaostoista ja viimeaikaisesta dollari-arvostelusta, että Kansanpankki valmistelee siirtymistä jonkinlaiseen kultaa sisältävään valuuttakoriin.

Kultaan uskovia sijoittajia muiden sijoittajien ja Kiinan Kansanpankin suuret kultaostot ovat innostaneet ostamaan lisää kultaa. Samaan on kannustanut talouskriisin pitkittyminen, pelko rahajärjestelmän ja paperivaluuttojen epävakaudesta ja huoli pitkäaikaisten inflaatiopaineiden paluusta.

Reaalinen huippuhinta
vielä kaukana


Hurjasti kasvanut sijoituskysyntä on kohottanut kullan unssihinnan tuhannen  dollarin tuntumaan. Eurosijoittajan kultaunssi on vaihdellut 700 euron yläpuolella.

Tuhat dollaria on kullan unssihinnalle eräänlainen haamuraja, sillä tämän hinnan yläpuolella kulta ei ole toistaiseksi käynyt kuin hetkellisesti. Tämän kevään aikana kultafutuurien hinnat ovat parikin kertaa käyneet hieman toisella tuhannella, mutta toistaiseksi nämä ovat jääneet hintapiikeiksi.

Kyse on korkeimmista koskaan noteeratuista kullan nimellishinnoista, sillä edellisen kultahuuman aikaan 1980-luvun alussa kultaunssista maksettiin korkeimmillaan noin 800 dollaria. Saksan markoista euroiksi muutettu huippukurssi jäi suunnilleen samoihin.

Nykydollareiden kanssa vertailukelpoinen hintakehitys onkin sitten ollut aivan muuta. Ostovoimakorjattu reaalinen vuoden 1980 kaikkien aikojen huippuhinta on noin 2 200 dollaria, eli yli kaksi kertaa nykyhintaa korkeampi.

Muita sijoitusluokkia
kehnompi tuotto

Kuvaavaa kullan hintakehityksen arvaamattomuudelle on, että 1970-luvun lopun kultakuumeesta tartunnan saanut kultasijoittaja ei ole sen koomin päässyt reaalisesti omilleen.

Huippuhintaan aikoinaan 1980-luvun alussa tehty sijoitus ei ole vielä elpynyt reaalisesti edes puoleen alkuperäisestä arvostaan, vaikka kullan hinta on nyt ollut taas nousussa pian kymmenen vuotta.

Tarkasteluajan pidentäminen vielä mittavammaksi ei juuri kirkasta kullan kimallusta.

Yhdysvaltalaisen Whartonin yliopiston talousprofessori Jeremy Siegel vertailee kullan hintakehitystä keskeisten sijoitusluokkien tuottoihin kirjassaan Stocks for the Long Run. Vertailu on kullalle varsin tyly.

Kultaan 1800-luvun alussa sijoitettu dollari oli Siegelin mukaan vuoteen 2006 mennessä hädin tuskin noussut kahteen dollariin. Sama sijoitus olisi kasvanut valtion lyhytaikaisissa velkakirjoissa 300:aan, obligaatioissa tuhanteen ja pörssiosakkeissa peräti pitkälti yli puoleen miljoonaan taalaan.

Omalaatuinen
sijoituskohde


Kulta poikkeaa sijoituskohteena tavanomaisista sijoitusluokista kuten pörssiosakkeista ja joukkovelkakirjoista tai talletuksista keskeisiltä osin. Tärkein ero on se, että kullasta puuttuu tyystin osinkojen ja korkojen kaltainen "sisäinen" tuotto.

Kullassa sijoittajan saama tuotto perustuu pelkästään hinnan muutokseen, kun pörssiosakkeissa sijoittajan kokonaistuotto perustuu pitkän ajan kuluessa pääosin osinkoihin ja korkosijoituksissa korkoihin. Asunto- ja muissa kiinteistösijoituksissa sijoittajan tuotto perustuu pääosin vuokriin.

Ilman hinnan nousua kullan tuotto-odotus on nolla, ja itse asiassa käsittely-, säilytys- ja vakuutuskulujensa verran negatiivinen.

Osingon kaltaisen tuoton puuttuminen tarkoittaa, että myös kullan arvonmäärittely poikkeaa tyystin tavanomaisempien sijoituskohtien arvonmäärittelystä.

Tulevien tuottojen nykyarvolaskelmista ei ole iloa, vaan kullan hintaa on haarukoitava esimerkiksi tuotantokustannusten sekä kysynnän ja tarjonnan muutosten perusteella.

Kultapankit povaavat
hinnan jatkavan nousua


Maailman suurimpiin kultapankkeihin kuuluvan sveitsiläisen UBS:n analyytikot arvioivat kaivosyhtiöiden pitävän 800–900 dollarin unssihintaa houkuttelevana. Tämän mukaan kullan nykyhinta riittäisi siis jo houkuttelemaan yhtiöt kasvattamaan tuotantoaan.

Tämä ei UBS:n mukaan välttämättä merkitse hintojen painumista laskuun, sillä merkittävästi kasvanut spekulatiivinen sijoituskysyntä riittää kyllä pankin mukaan vastaanottamaan tuntuvatkin tuotannonlisäykset.

Toinen suuri kultamarkkinoilla välittäjänä toimiva pankki, yhdysvaltalainen Citigroup on arvioinut, että kullan unssihinta voi koetella 2 000 dollarin rajaa mahdollisesti jo alkavana kesänä.

Hintaa ajavat Citin mukaan ylöspäin talouskriisin pitkittyminen ja keskuspankkien rahan tarjonnan mittava kasvattaminen.

Pankkien hinta-arviot saavat tukea professori Siegelin havainnoista, joiden mukaan "kulta menestyy vaikeina aikoina, kun sijoittajilla on huolta rahan arvosta".

Vastapainoksi Siegel kuitenkin muistuttaa, että "kun huolet väistyvät, painuu kulta taas laskuun".