Kaksi öljysokkia samaan aikaan – tämä on liikaa

Maailmantalous on uupunut taantumaan joka ikinen kerta hyvin pian sen jälkeen, kun raakaöljyn hinta on syystä tai toisesta ponkaissut lyhyen ajan kuluessa – kahdessa vuodessa tai vielä nopeammin – kaksinkertaiseksi tai vielä enemmän.

Juuri tuollainen kriittinen hetki oli käsillä ennen viime joulukuun puoliväliä, kun Tunisian vallankumous laukaisi liikkeelle kautta Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän levinneen kansannousujen aallon.

Öljy kallistui kallistumistaan sitä mukaan kuin kansannousut etenivät yhä tärkeämpiin öljynviejämaihin.

Libyassa riehuu parhaillaan sisällissota, johon YK on antanut ulkovalloille luvan sekaantua. Levottomuuksia on myös pienessä Bahrainissa, joka on maailman ylivoimaisesti tärkeimmän öljyntuotantoalueen tasapainolle Libyaakin tärkeämpi maa.

Niinpä öljyn hinta ja maailman energialasku olivat enemmän kuin kaksinkertaistuneet lyhyessä ajassa jo ennen Japanin katastrofia – joka vääjäämättä kasvattaa Japanin öljyostoja merkittävästi.

Japanin voimalaturmat todennäköisesti heikentävät ydinvoiman kannatusta kaikkialla maailmassa, ja näin kasvattavat myös muun maailman öljyriippuvuutta.

Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän levottomuuksista alkoi öljyn tarjontasokki, Japanin katastrofista todennäköisesti seuraa öljyn kysyntäsokki. Kumpikin on omiaan nostamaan öljyn hintaa.

Seuraavaksi edessä voi olla talouden sokki.

Hintaennätys
tai taantuma

Kansainvälisesti arvostettu energiaekonomisti Jeff Rubin kysyy, kumpi ehtii ensin, 200 dollarin barrelihinta vai uusi taantuma. Hänen tylyn arvionsa mukaan tapahtumien järjestyksestä riippuu, näemmekö ne molemmat vai vain toisen.

– Ainoastaan uusi taantuma voi enää estää raakaöljyä kallistumasta 200 dollariin barrelilta. Mutta jos taantuma ei ehdi väliin, ja öljy kallistuu 200 taalaan, taantuma on lopulta joka tapauksessa vastassa, Rubin kirjoitti maaliskuun alussa.

Sen jälkeen Lähi-idän tilanne ja nyt vielä Japanin katastrofi ovat hänen mukaansa pelkästään heikentäneet öljymarkkinoiden hintanäkymiä. Samalla ovat heikentyneet talouden näkymät. Pohjanmeren Brent-öljyn barrelihinta oli perjantaina noin 115 dollaria.

Kanadalainen Rubin oli vuosikaudet Kanadan suurimpiin kuuluvan CIBC-pankin maailmanlaajuisesta taloustutkimuksesta vastaava pääekonomisti. Kanadalle tärkeä energiatoimiala painottui hänen työssään. Nykyisin hän on itsenäinen energiaekonomisti.

Rubinin mukaan talous tuskin kestää kahta samanaikaista öljysokkia, joista ensimmäinen kutistaa tarjontaa ja toinen alkaa pian kasvattaa kysyntää.

Hän povaakin, että nämä kaksi sokkia ensin nostavat öljyn hintaa jyrkästi, sitten liian suureksi paisuva öljylasku painaa talouden taantumaan, ja lopuksi kysynnän romahtaminen rysäyttää myös öljyn hinnan vaihteeksi jyrkkään laskuun.

Libya ei keskeinen
maa öljymarkkinoille

Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän levottomuuksien suorat vaikutukset maailman öljyhuoltoon ovat ilmeisempiä kuin Japanin katastrofin epäsuorat vaikutukset. Silti esimerkiksi Libyan sisällissodan öljyvaikutuksia on Jeff Rubinin mukaan arvioitu väärin.

Hänen mukaansa muiden öljynviejämaiden kykyä korvata Libyan tuotantoa on liioiteltu.

Suurimman öljynviejämaan Saudi-Arabian nopeasti tuotantoon otettavat reservit ovat hänen mukaansa suurelta osin olemattomia tilastoreservejä.

Lisäksi suurin osa Saudi-Arabian tuottamasta öljystä on eri laatua kuin Libyan öljy. Erot eri öljylaatujen ominaisuuksissa ovat niin suuria, että Libyan tuotantokatkoista kärsivät jalostamot eivät juuri voi vastaanottaa Saudi-Arabian öljyä.

Näistä syistä Libyan tilanne voi olla vakavampi kuin yleisesti uskotaan. Silti Rubin muistuttaa, ettei Libya ole maailman öljyhuollolle ratkaisevan tärkeä tuottaja.

Samaa mieltä ovat maailmanpolitiikan ja -talouden riskiarvioihin erikoistunut analyysiyhtiö Stratfor ja suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö Capital Economics.

Niiden mukaan maailman öljymarkkinoille ja talousnäkymille on parhaillaan ainakin kaksi Libyaa tärkeämpää maata: Bahrain ja Japani.

Bahrain Libyaa
tärkeämpi

Bahrain on Libyaa pienempi niin kartalla kuin öljyntuottajanakin, mutta kaksi seikkaa tekee siitä öljymarkkinoille ratkaisevasti Libyaa tärkeämmän. Ensimmäinen on sijainti, toinen on uskonto.

Bahrainin pieni saarivaltio sijaitsee Persianlahdella siltayhteyden päässä Saudi-Arabiasta. Alle sadan kilometrin päässä Bahrainista sijaitsevat puolestaan Saudi-Arabian ja samalla maailman suurimmat öljykentät, kuten Ghawarin mammuttikenttä.

Saudi-Arabia on jo lähettänyt sotilasjoukkoja Bahrainiin taltuttamaan levottomuuksia, jotta kapinointi ei leviäisi sen omalle kamaralle ja vaarantaisi kuningashuoneen asemaa ja öljyntuotantoa.

Analyysiyhtiö Stratforin toimitusjohtaja George Friedman taustoittaa Saudi-Arabian huolta uskonnollisilla syillä ja Iranin uhalla. Kyse on samaan aikaan sunni- ja shiia-muslimien vastakkainasettelusta ja Saudi-Arabian ja Iranin keskinäisestä vihoittelusta.

Saudi-Arabian ja Bahrainin hallitsijasuvut ovat sunneja, mutta Bahrainissa koko kansan enemmistö ja Saudi-Arabiassakin öljylle tärkeiden maan itäosien kansan enemmistö on shiioja. Iran on vahvasti shiialainen maa, jonka valtapoliittisiin pyrkimyksiin shiiojen kapinointi Persianlahden vastarannalla sopii ainakin Stratforin tulkinnan mukaan oikein hyvin.

Friedman ei ennusta shiioille kapinamenestystä sen enempää Bahrainissa kuin varsinkaan Saudi-Arabiassa. Silti hän korostaa, että sunnihallitsijoiden kaatumisella voisi olla kauaskantoisia ja järisyttäviä vaikutuksia.

Hormuzin salmi
öljylle arka paikka

Stratforin George Friedman arvioi, että Lähi-Idän valtapoliittinen tilanne voi äkisti muuttua ilman uusia vallankaappauksiakin, jos ja kun Yhdysvallat aikanaan poistuu Irakista.

Iranilla voi hänen mukaansa olla tilaisuus vaikutusvaltansa ja valta-asemansa kasvattamiseen, kun Yhdysvallat vetää loput joukkonsa Irakista ja jättää hajanaiseen maahan valtatyhjiön.

Jos vielä Iranin-mieliset shiiat kumoavat alueen mahtihallitsijat Saudi-Arabiassa, Iranilla voi olla tilaisuus painostaa muuta maailmaa yllättävillä – ja ennen kaikkea yllättävän tehokkailla – keinoilla.

Stratforin arvioiden mukaan Iran pystyy halutessaan sulkemaan Persianlahden ja Intian valtameren välisen Hormuzin salmen vaikka yhdessä yössä. Tämä onnistuisi sitäkin helpommin, jos Iran saisi apua salmen vastarannalta.

Hormuzin salmesta seilaa lähes 40 prosenttia koko maailman raakaöljyn merikuljetuksista, joten kyse on aivan toisen mittaluokan uhkakuvasta kuin Egyptin rauhattomuuksien aikaan maailman öljymarkkinoita säikäyttänyt riski Suezin kanavan sulkeutumisesta.

Persianlahden öljytoimitusten katkeaminen olisi maailman öljymarkkinoille yhtä totaalinen tarjontasokki kuin OPEC-maiden vientisulku vuonna 1973.

Japani riippuvainen
tuontienergiasta

Capital Economics on arvioinut, että viimeksi vajaan sadan dollarin barrelihinnassa raakaöljyn hinta ilmensi edellisestä taantumasta toipuvan talouden luontaista kysynnän kasvua.

Sadan dollarin ylittävä hinta ilmentää Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän levottomuuksien aiheuttamia tarjontahäiriöitä – ja öljymarkkinoiden pelkoa lisähäiriöistä.

Levottomuuksien aikana esimerkiksi Pohjanmeren Brent-öljylaatu kävi kalleimmillaan lähes 120 dollarissa barrelilta. Välillä hinta laski hieman, mutta nyt se kipuaa taas noin 115 dollarissa.

Raakaöljyn hinta on palannut suunnilleen samoihin dollarilukemiin, joissa se oli ennen Japanin katastrofia. Näin ollen öljyn hinta ei välttämättä vielä ilmennä Japanin äkisti ja rajulla tavalla muuttunutta energiatilannetta.

Yhdysvaltain energiaviraston EIA:n julkaisemat kansainväliset energiatilastot vahvistavat Japanin täydellisen riippuvuuden tuontienergiasta. Tilastojen tiedot ovat vanhentuneet turmaviikon kuluessa, mutta ne kertovat Japanin haavoittuvuudesta.

EIA:n mukaan Japani on maailman suurin maakaasun tuoja ja toiseksi suurin öljyntuoja. Maa tuottaa energiastaan 45 prosenttia öljyä polttamalla ja noin kolmasosan ydinvoimalla. Tai tuotti vielä runsas viikko sitten.

Viikko sitten maanjäristys ja sitä seurannut tsunami-aalto vaurioittivat kolmea Japanin 54 ydinvoimalasta tavalla, joka ei horjuta vain Japanin, vaan todennäköisesti koko maailman energiahuoltoa vuosien ajaksi.

Ydinvoiman tilalle
öljyä, hiiltä ja kaasua

Japani on maailman kolmanneksi suurin kansantalous ja maailman toiseksi suurin öljyntuoja. Pian se on olosuhteiden pakosta entistä suurempi ostaja maailman raakaöljymarkkinoilla.

Japanin vaurioituneet ydinvoimalat ovat lopullisesti mennyttä kalua, eikä niiden tilalle rakennettane uusia ydinvoimaloita. Uutta energiaa syntyy nopeasti vain öljy-, hiili- ja kaasuvoimaloita käynnistämällä.

Jeff Rubini arvioi Japanin katastrofia käsittelevässä kirjoituksessaan, että Japanilla ei ole muita vaihtoehtoja kuin korvata turmassa tuhoutuneiden ydinvoimaloiden jättämä energiavaje fossiilisten polttoaineiden tuontia ja polttamista kasvattamalla.

Hän arvioi ydinvoimasuunnitelmien menevän nyt pikavauhtia jäihin useimmissa maailman maissa siitä riippumatta, miten Japanin voimalaturma lopulta päättyy. Onnettomuus on jo nyt niin vakava, että ydinvoimasta saattoi tulla poliittisesti mahdoton energiamuoto vuosikymmeniksi.

Tämä merkitsee Rubinin mukaan, että maailman energiamarkkinat kokevat samanlaisen muutoksen kuin Yhdysvallat on kokenut vuoden 1979 Harrisburgin ydinvoimalaturman jälkeen.

Yhdysvallat ei ole rakentanut oman voimalaturmansa jälkeen ainuttakaan uutta ydinvoimalaa. Se on tyydyttänyt kasvanutta energian tarvettaan öljyn ja maakaasun polttamista lisäämällä. Uusilla energiamuodoilla on yhä lähes olematon merkitys.

Jos maailman energiahuolto heilahtaa Japanin katastrofin jälkeen samaan malliin kuin Yhdysvalloissa kävi Harrisburgin jälkeen, ravistelee öljy- ja kaasumarkkinoita pian Lähi-idän tarjontasokin lisäksi todellinen kysyntäsokki.