Siirry Taloussanomien täysversioon
Juuri nytSuomen metsäteollisuushistorian suurin investointi – Äänekoskelle 1,1 miljardin biotuotetehdas

Markkinavoimien uskon puute

Kolumni
27.01.2012 07:01 Kun kapitalisteista kapitalisteimmatkin ovat menettäneet uskonsa kapitalismiin, tarvitaan radikaaleja muutoksia. Markkinavoimat eivät edes omasta mielestään ole aina oikeassa.

Investointipankissa työharjoitteluvuottaan viettävä opiskelija naureskelee olevansa alipalkattu, kun hänen tulonsa ovat vain kaksinkertaiset lääke- ja teknologiayritysten sekä kauppaketjujen harjoittelijoihin nähden. Maineensa menettäneissä, valtion haltuun ajautuneissa pankeissa harjoittelijat saavat nimittäin vieläkin kovempia palkkoja.

Silti opiskelija ymmärtää kapitalismin vastaisia mielenosoituksia pitävien ihmisten tunteita. Onhan se ihan hölmöä, että pankkiala on täysin irtaantunut muun yhteiskunnan menosta. Vaikka pankkityö aiheuttaa omantunnontuskia, niin tietenkin hyväpalkkainen tulevaisuus kiinnostaa. "Eihän se sentään rikollista ole, eihän?"

Eläkerahastojen myyjä joutuu ensi vuonna itse enneaikaiselle eläkkeelle, kun hänen edustamiensa eläkerahastojen toimintatapa muuttuu laittomaksi. Onneksi työstä kertyi sen verran omaankin kassaan, että vapaaherran päiviin on varaa. Silti hänkin joutuu kysymään, kuinka eettinen hänen edustamansa järjestelmä oikeastaan oli.

Pankkiharjoittelija ja eläkemyyjä eivät ole kysymyksineen yksin. Tällä viikolla julkistetun uutistoimisto Bloombergin selvityksen mukaan yli kaksi kolmasosaa sijoittajista katsoo kapitalismin olevan kriisissä.

Kolmasosa heistä pitää radikaaleja muutoksia välttämättöminä, jotta kapitalismi ja maailmantalous pelastuisivat.

Markkinat
ovat väärässä


Sijoittajat – jos ketkä – ovat juuri niitä markkinavoimia, joiden oikeassaolon nimeen on vannottu aina 1980-luvulta alkaen. Jos he ovat oikeassa tässä kyselytutkimuksessa, markkinavoimat ovat usein sen verran väärässä, ettei yhteiskunnan pitäisi tanssia niiden pillin mukaan.

Kapitalismin ja yhteiskuntarauhan pahin uhka on sijoittajien mielestä tuloerojen kasvu, johon valtioiden pitäisi puuttua. Tuloerot ovat kasvaneet erityisen voimakkaasti Yhdysvalloissa, Britanniassa, Israelissa ja Meksikossa, mutta suunta on sama kaikkialla.

Pankkiirit myöntävät itsekin, ettei heille maksetuissa bonuksissa ole aina ollut järkeä. Kun muu kansa tuskailee työpaikkojen menetyksiä ja valtioiden velkaantumisesta johtuvia sosiaalibudjettien leikkauksia, ei voi olla oikein, että valtion pelastamiksi joutuneissa pankeissa jatkuu hulppea meno.

Länsimaissa eriarvoisuudella on kaksi jakolinjaa. Hyvätuloisten ja heikkotuloisten välinen kuilu on revennyt entistä suuremmaksi, mutta myös sukupolvien välisistä varallisuuseroista on tullut kestämättömiä. Hyvätuloisellakin nuorella on edessään järjettömän korkeat asuntojen hinnat, isojen opintolainojen takaisinmaksu ja kovat rasitteet edellisten polvien elättämisestä.

Markkinavoimat toimivat huonosti rahamarkkinoiden lisäksi työ- ja tavaramarkkinoilla. Johto- ja asiantuntijatehtävien arvo kasvaa tai pysyy vähintäänkin ennallaan, mutta muiden töiden arvo laskee, kun globaalissa kilpailussa tavalliset tavarat ja palvelut tuotetaan entistä halvemmalla.

Ääriesimerkkejä hintamekanismien toimimattomuudesta ovat isot urheilutapahtumat ja halvimmat tavarat. Jos Lontoon olympialaisten lippuja olisi myyty markkinahinnoin, katsomoissa istuisi vain maailman rikkaimpia ihmisiä. Urheilussa lippuarvonnat ovat hyväksytty tapa myydä paikkoja, jotta kaikilla olisi mahdollisuus päästä nauttimaan tapahtumista.

Alhaisten hintojen ääripäässä mitään kontrollia ei ole. Opiskelijatkin naureskelevat, ettei kalsareita kohta enää kannata pestä, kun halpahalli myy niitä puoli-ilmaiseksi. Työmarkkinoilla minimipalkkakaan ei suojaa niitä, joiden hommat loppuvat viidet-kalsarit-punnalla-kilpailun vuoksi.

Radikaaleja
ratkaisuja


Kapitalismin pelastaminen vaatii radikaaleja ratkaisuja, jotka ovat valtioiden käsissä. Pankkien kurittaminen on alkanut, mutta toteutuessaankin se on vain pieni osa tarvittavaa palapeliä. Yhden alan bonuskuri ei poista muita jakolinjoja.

Valtioiden johtajat joutuvat vielä pohtimaan tosissaan, miten tilanteeseen puututtaisiin. Markkinoita ei pidä tappaa, sillä suunnitelmatalous ei taatusti toimi. Valtioilla on kuitenkin käsissään raskas ase markkinoiden ohjaamiseksi, jos ne uskaltavat sitä käyttää. Verotus.

Uudistusten teko herättää valtavasti kysymyksiä. Millainen verotus hillitsisi rahamarkkinoiden ylilyöntejä, muttei halvaannuttaisi niitä? Pitäisikö työn sijasta verottaa tavaraa? Voitaisiinko henkilökohtaiset palvelut vapauttaa kaikista veroista? Tulisiko vanhusten syödä asuntonsa ennen kuin veronmaksaja elättää heidät? Nostettaisiinko varallisuusveroja? Suunnattaisiinko valtion tuet lupaaville aloille taantuvien teollisuuspaikkakuntien sijasta?

Anna Mård, Lontoo

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen-lisenssillä.

Lähetä kaverille
Jaa Facebookissa
Jaa Twitterissä

Keskustelua uutisesta

Lue kommentteja ja osallistu (46)

Lisää aiheesta
Kurkistus kristallipalloon
Kauneuden kääntöpuoli
Villaiset liberaalit
Skotit pelkäävät turhaan
Niinistölle yllätystukija äärivasemmalta
Luonnontalouden laskelmat
Ruotsalaisopeilla työurat ylös
Henkilötietojen yhteiskunta
Isot pojat palkkakirissä

Uusimmat uutiset

Lisää uutisia

Digitoday

^ Etusivulle

Uutislista | Luetuimmat uutiset

Asuminen | Autot | It-viikko | Jan Hurri | Kolumnit | Markkinointi | Pörssiuutiset | Työ ja elämä | Uutiset | Uutiskommentit | Yrittäjä

Verotiedot
Lue päivän Dilbert
Kommentoimasi uutiset
Tilaa uutiskirjeitä
Tilaa RSS-uutissyöte kännykkääsi
Lähetä palautetta


Digitoday

Siirry Taloussanomien täysversioon