Tällainen ihmelääke voi viedä Kreikan hengen

Kreikka ja sen "pelastajat" ovat viime syksystä lähtien valmistelleet, neuvotelleet ja kinastelleet maksukyvyttömän helleenivaltion seuraavasta "pelastuspaketista". Viime viikkoinakin on monta takarajaa mennyt puhki eikä valmista vain ole tullut.

Viimeksi pelastuspaketista piti päättää ja sopia torstaina, mutta aivan viime hetkellä neuvottelut katkesivat Kreikan budjettisuunnitelmista vielä löytyneisiin puutteisiin.

Niinpä paketti on yhä sopimatta, kun aikaa seuraavaan suureen lainan erääntymiseen on noin kuukausi ja siihen mennessä rahat loppu.

Nuo uuden pelastuspaketin viime hetken puutteet ja syy neuvottelujen uuteen pitkittymiseen ovat euromääränä noin tuhannesosa puheena olevan pelastuspaketin koko määrästä.

Kreikan parlamentista katsoen tämä viivytys ja viime hetkellä vaaditut lisäsäästöt voivat näyttää ennemmin Kreikan turhalta ja tarkoitukselliselta nöyryyttämiseltä kuin aiheelliselta ja asialliselta vaatimukselta.

Siksi nämä vihoviimeiset leikkausvaatimukset saattoivat Kreikan kansanedustajien mielestä mennä liian pitkälle. Aivan kuin "pelastajienkin" mielestä leikkauslistojen viimeiset puutteet saattoivat olla se viimeinen pisara.

Näin Kreikalle keitetty pelastuspaketti on sen sortin ihmelääkettä, että se voi räjähtää silmille ennen kuin se on kaadettu potilaan kurkusta alas.Toinen vaihtoehto on, että tämä troppi vie potilaan hengen myöhemmin.

Yllättävintä olisi, jos tämä ihmelääke tehoaisi niin kuin on tarkoitus.

Oliko tämä viimeinen
nöyryytys ennen eroa?

Sunnuntaina Kreikan parlamentin pääpuolueiden on tarkoitus sopia vaadittujen lisäleikkausten toteuttamisesta. Elleivät puolueet sen sijaan päätäkin sanoa "kiitos riittää" – ja irtisano kaikkia Kreikan sopimuksia rahaliiton jäsenyyttä myöten.

Kreikan valtiovarainministeri Evangelos Venizelos julkaisi perjantaina pitkän ja tunteisiin vetoavan lausunnon kariutuneista tukineuvotteluista. Hänen mukaansa Kreikan vaihtoehdot ovat vaikeita tai vielä vaikeampia.

Venizelosin mukaan Kreikka joutuu nöyryytyksen hetkellä valitsemaan, haluaako se pysyä ja jatkaa euromaana vai ei. Näin hän halusi korostaa joko maan omille kansanedustajille ja kansalaisille valintojen vakavuutta tai maan "pelastajille" eron mahdollisuutta ja uhkaa.

Kreikan eroaminen eurosta voisi helposti aiheuttaa vakavia heijastusvaikutuksia kautta euroalueen rahoitusmarkkinoiden. Kriisitoimien tähän asti suojelemat pankit olisivat vaarassa kärsiä tappioita.

Venizelos korosti suurten valintojen vaikeutta ja tärkeyttä mutta ei täsmentänyt, kumpi olisi hänen mielestään se vaikea ja kumpi vielä vaikeampi tie Kreikalle, euromaana jatkaminen vai eroaminen.

Ero voi olla yllättävän pieni, sillä Kreikka lienee joka tapauksessa "mennyttä".

Niin tai näin, Kreikka
kaatuu kuitenkin

Kreikkalaisparlamentaarikkojen sunnuntaisista valinnoista riippumatta Kreikka kaatuu joka tapauksessa hyvin suurella todennäköisyydellä ennen kuin tämä kriisi on ohi ja pöly laskeutunut.

Jos uudet apurahat jäävät saamatta, on kupru edessä jo maaliskuun 20. päivä, jolloin erääntyy suurempi määrä velkaa maksuun kuin helleenivaltiolla on varaa maksaa. Tai sitten Kreikka täyttää "pelastajiensa" ehdot ja saa pakettinsa – mutta kaatuu myöhemmin paketin puutteisiin ja ehtoihin eli ihmelääkkeen kohtalokkaisiin sivuvaikutuksiin.

Ihmeparanemista ei tältä lääkkeeltä kannattane suotta odottaa.

Eikö pelastuspaketti
muka pelastaisi?

Jos Kreikka irtisanoo sopimuksensa ja eroaa eurosta, lienee laajahko vararikkojen aalto saman tien väistämätön.

Myös valtion velat päätyisivät pikavauhtia voimasaneeraukseen joko velkavastuiden yksipuolisin leikkauksin tai uuden lainavaluutan voimakkain heikennyksin.

Entä jos Kreikan kansanedustajat sittenkin nöyrtyvät, ja nuo Kreikalta vaaditut lisäleikkaukset löytyvät ja kreikkalaispuolueet antavat niille vahvistuksensa?

Entä, jos muutkin pelastuspaketin ainekset pysyvät koossa siihen asti, että potilas saa ihmelääkkeensä?

Eikö Kreikka muka pelastuisi ja kriisi talttuisi, jos se saisi lopullisen ja kertakaikkisen pelastuspakettinsa? Eikö koko kriisi olisi tämän paketin jälkeen enää lopullista taltuttamista vaille taltutettu?

Kolme osaa ja
kolme heikkoutta

Kreikalle valmisteltu seuraava paketti koostuu kolmesta hyvin vaativasta, monimutkaisesta ja lisäksi perin epävakaasta ainesosasta.

Arvaamattomassa ja ennen kokemattomassa ihmelääkkeessä on yhtä monta keskeistä heikkoutta kuin siinä on keskeisiä ainesosia.

Lääkkeen kolme keskeistä ainesosaa ovat:

1) Muiden eurovaltioiden Kreikalle lupaamat 130 miljardin euron uudet hätäluotot

2) Kreikan yksityisten rahoittajien "vapaaehtoiset" noin sadan miljardin euron lainasaatavien leikkaukset

3) Kreikan julkisen talouden tasapainottaminen ja kansantalouden vakauttaminen mittavin uusin vyönkiristyksin.

Keitoksen parantava vaikutus katoaa lääkkeen sivuvaikutuksiin ja kolmeen keskeiseen haittavaikutukseen, jotka ovat:

1) Muiden eurovaltioiden lupaamat uudet hätäluotot eivät riitä Kreikan maksukyvyn palauttamiseen

2) Kreikan yksityisiltä rahoittajilta tuskin löytyy likikään sellaista määrää aidosti vapaaehtoisia lainasaatavien leikkauksia kuin olisi tarkoitus

3) Hätärahoituksen ehdot eivät tervehdytä tai tasapainota Kreikan julkista tai yksityistä taloutta vaan ennemmin painavat Kreikan yhä syvempään lamaan ja yhä suurempiin alijäämiin.

Uutta hätärahaa
tarvittaisiin lisää

Kreikan uuden pelastuspaketin mitoitus 130 miljardiin euroon perustuu viime kesänä laadittuihin arvioihin Kreikan julkisen talouden ja kansantalouden sujumisesta.

Sen jälkeen Kreikka ja sen "pelastajat" ovat korjanneet arvioitaan talouskehityksestä ja julkisen talouden tilasta entistä kehnommiksi, mutta pelastuspaketin summaa ei ole vastaavasti korjattu suuremmaksi.

Julkisen talouden alijäämä on nyt suurempi kuin viime kesän uskomusten mukaan piti olla. Niinpä alijäämien umpeen kuromiseksi ja velkojen maksamiseksi tarvitaan enemmän rahaa kuin olisi alkuperäisten talousarvioiden perusteella tarvittu. Alkuperäinen summa ei siihen riitä.

Tämän on ainakin epäsuorasti vahvistanut esimerkiksi "pelastajiin" kuuluva Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, joka on arvioinut Kreikan tarvitsevan ainakin 145 miljardia euroa selvitäkseen tämän paketin tavoitteista.

Apurahan tuntuva kasvattaminenkaan ei sinänsä takaisi Kreikan selviämistä, sillä liian suuren velkamäärän lisäksi helleenivaltion julkisen talouden alijäämä kasvaa kaiken aikaa.

Suuret pankit
eivät riitä

Yksityisiltä rahoittajilta vaadittava – tai siis virallisesti "pyydettävä" – noin sadan miljardin euron velkojen huojennus on sekin perua viime kesältä. Se oli erityisesti muiden eurovaltioiden keskeisiä ehtoja uuden hätärahoituksen valmistelulle.

Euromaiden keskuspankin EKP:n vaatimuksesta Kreikka on ainakin toistaiseksi neuvotellut pankkien ja muiden yksityisten rahoittajiensa kanssa velkojen leikkaamisesta ainakin muodollisesti vapaaehtoisin toimin.

EKP on jyrkästi vastustanut Kreikan yksityisten rahoittajien pakottamista vastentahtoiseen sanelusaneeraukseen. Moinen veisi EKP:n mukaan pohjaa pois koko euroalueen velkakirja- ja rahoitusmarkkinoilta.

Käytännössä Kreikan valtio on neuvotellut suurimpia pankkeja edustavan IIF-järjestön kanssa (The Institute of International Finance).

Neuvotteleminen suurimpia kansainvälisiä pankkeja edustavan yhden vastapuolen kanssa on epäilemättä käytännöllisempää kuin neuvonpito joka ikisen yksityisen rahoittajan kanssa. Mahdollinen sopimus IIF:n kanssa on kuitenkin tyystin eri asia kuin taakanjakosopimus kaikkien yksityisten rahoittajien kanssa.

Sopimus vetää vesiperän.

Haaskarahastot
tuskin osallistuvat

Kreikan valtio ei voi sopia IIF:n kanssa ainuttakaan edes muodollisesti vapaaehtoista saneerausta tai muutakaan toimenpidettä, joka pakottaisi edes IIF:n jäsenpankit huojentamaan lainasaataviaan euron vertaa.

Sopimus IIF:n kanssa ei sido senkään vertaa niitä Kreikan valtion yksityisiä rahoittajia, jotka eivät ole IIF:n jäseniä tai joita järjestö ei muuten edusta neuvotteluissa.

Kriisin kuluessa ja etenkin "vapaaehtoisten" saneerausneuvottelujen aikana iso joukko riskisijoittajia on varta vasten haalinut salkkuihinsa tavallisten sijoittajien hylkimiä Kreikan valtion velkakirjoja.

Näillä velkakriiseihin erikoistuneilla vipurahastoilla ja niin sanotuilla haaskarahastoilla (vulture funds) ei ole pienintäkään aikomusta osallistua minkäänlaisiin vapaaehtoisiin saneerauksiin.

Vipu- ja haaskarahastot valmistautuvat vapaaehtoisten huojennusten asemesta jo täyttä päätä oikeustoimiin Kreikan valtiota vastaan.

Kreikan velkasaneerausta – vapaaehtoista tai pakollista – käsitelleet analyysiraportit ja lainopilliset tarkastelut ovat arvioineet, että vapaaehtoiseen saneeraukseen osallistuu 50 prosenttia tai korkeintaan 75 prosenttia Kreikan yksityisistä rahoittajista, mutta ei neuvotteluin tavoiteltu 90 prosenttia.

Samasta syystä vapaaehtoisen saneerauksen avulla tuskin kertyy kokoon sitä sadan miljardin euron huojennusta, joka taakanjakoneuvotteluille oli asetettu tavoitteeksi.

Mahdoton jää
toteuttamatta

Kolmas pelastuspaketin kompastuskivi on suurin ja tavallaan myös vaarallisin. Se on keitoksen epävakain ainesosa – se, joka voi räjähtää silmille jo ennen kuin lääke on kaadettu potilaan kurkusta alas.

Kreikan "pelastajat" vaativat pelastustoimien ehtoina Kreikalta käytännössä mahdottomia toimia, joiden toteuttaminen on haittavaikutusten takia toivotonta.

Tuo käytännössä mahdoton toimenpide on julkisen talouden alijäämän voimakas supistaminen ja velkamäärän saaminen tuntuvaan laskuun kesken maata muutenkin koettelevan ankaran laman.

Siitä ei liene epäilyä, että Kreikan talous on rempallaan, ja että sen on saatava taloutensa tasapainoon ja velkansa supistumaan. Mutta tasapainotempun yrittäminen pelkin ankarin vyönkiristyksin kesken laman on toivoton uhkayritys.

Tämän ovat jopa pelastusryhmään kuuluvan IMF:n ekonomistit osoittaneet tutkimusraporteissaan. Yritys on etenkin ilman valuuttakurssin heikennyksen mahdollisuutta käytännössä mahdoton – ja jää mahdottomana toteutumatta.

Paketti menisi
aikansa täydestä

Kreikan pelastuspaketin epävakaa ja arvaamaton koostumus samoin kuin tällaisen lääkityksen haitalliset sivuvaikutukset jäänevät taka-alalle, jos kaikki tarvittavat sopimukset sittenkin syntyvät ja Kreikka saa pakettinsa.

Päin vastoin pelastuspaketin varmistumista seuraavat markkinareaktiot samoin kuin sitä selostavat uutiset ovat todennäköisesti yhtä riemujuhlaa vailla huolen häivää.

Velkakirja- ja osakemarkkinoille ja kukaties jopa pankkien välisille rahamarkkinoille Kreikka-paketin varmistuminen olisi suuri huojennuksen hetki. Se poistaisi epävarmuuden sopimuksen syntymisestä – ja tietäisi paketin verran tuoretta rahaa pankeille ja muille Kreikan rahoittajille.

Suurin osa sopimusta selostavista uutisistakin olisi myönteisiä. Markkinareaktioita selostavat uutiset olisivat yhtä iloisia kuin markkinareaktiot.

Talouspolitiikkaa selostavat uutiset olisivat nekin pääosin myönteisiä, sillä talouspolitiikan päättäjät kuvaisivat pakettia työvoitoksi ja aimo askeleksi kohti kriisin lopullista ja kertakaikkista ratkaisua.

Siihen julkilausumaan ei riitasointuja saati riskiarvioita mahdu. Totisten ilmeiden ja otsaryppyjen aika koittaa vasta seuraavana päivänä tai viimeistään seuraavassa kriisikokouksessa.