Brittihistorioitsija: Argentiina toiminut aiemminkin poukkoilevasti

Viimeisen viikon aikana erityisesti espanjankielistä maailmaa on kuohuttanut Argentiinan päätös kansallistaa maan suurin öljy-yhtiö YPF. Yhtiön pääomistaja on espanjalainen Repsol.

Repsol on kuivuttanut maan öljyvarannot, YPF ei ole investoinut riittävästi kotimaahansa ja voitot ovat valuneet ulkomaille. Nämä ovat syitä, joilla kansallistamispäätöstä on perusteltu.

Vaikka Argentiinan päätös kansallistaa YPF tuli yllätyksenä, on se pitkällä aikavälillä tarkasteltuna linjassa maan talouspolitiikan kanssa.

Alusta alkaen
pielessä

Taloushistorioitsija, brittilehti Financial Timesin maailmantalouden päätoimittaja Alan Beattie kirjoittaa kirjassaan False Economy (2009), miksi Argentiina ei tule luultavasti palaamaan samanlaiseksi kansainvälisen talouden suurvallaksi kuin se oli 1900-luvun alkupuolella.

Yllättävästä maailman taloushistoriasta kirjoittava Beattie vertaa Yhdysvaltain ja Argentiinan kehitystä löytöretkistä nykypäivään. Maat olivat hyvin samanlaisia luonnonvaroiltaan, pinta-alaltaan sekä asemaltaan siirtomaana.

Beattien mukaan Argentiinassa mentiin vikaan kuitenkin alusta alkaen. Kun Yhdysvalloissa hylättiin "vanhan maailman" yhteiskunnalliset rakenteet ja annettiin siirtolaisten levittäytyä vapaasti länteen, Argentiinaan tuotiin Espanjan maanomistajuuden rakenteet.

Tämä osoittautui pitkän päälle haitalliseksi, kun maahan syntyi caudillojen ympärille muodostunut omanarvontuntoinen eliitti.

Teollistuminen
epäonnistui

Oligarkkinen, caudilloja tukeva järjestelmä siirrettiin myös teollisuuteen. Kun Argentiina pyrki teollistumaan, annettiin projekti yksittäisille suuromistajille, joiden asemaa pyrittiin tukemaan kaikin tavoin. Peronismin aikana omistamisesta vastasi valtio.

Argentiina suojasi talouttaan suojatullein, kuten kaikki kehittyneet länsimaat ovat tehneet jossain vaiheessa. Argentiina pyrki kuitenkin pikemmin pitämään tuontituotteet ulkona, eivätkä maan yritykset päässeet kehittymään.

Argentiinaan tuotteita tuovat yritykset velvoitettiin viemään argentiinalaisia tuotteita samalla summalla takaisin. Tarkoituksena olisi suojata argentiinalaista teollisuustuotantoa, koska paikalliset tuotteet olivat selvästi vastaavia eurooppalaisia tai yhdysvaltalaisia tuotteita huonompia.

Syyttävä sormi
osoittaa muualle

Vaikka Argentiinan teollistuminen ei onnistunut tekemään maasta kehittynyttä taloutta, eivät argentiinalaiset ole nähneet ongelmia itsessään. Syyttävä sormi on osoittanut aina muualle. Argentiinalaisten ylitsevuotavainen itseluottamus ja kyvyttömyys nähdä itsessään ongelmia on sysännyt maan syrjään kehityksen raiteilta, Beattie kirjoittaa.

Beattien mukaan brasilialaisten perusvitsi kuuluu seuraavasti: osta argentiinalainen sillä hinnalla, mikä on hänen todellinen arvonsa, ja myy takaisin sillä hinnalla, minkä arvoinen hän luulee olevansa.

Argentiinalaisten itseluottamuksen taustalla on Beattien mukaan näkemys siitä, että maa on Yhdysvaltain-kaltainen kehittynyt talous kuten 1900-luvun alkupuolella.

Tämä on johtanut myös poliitikkojen poukkoilevaan käytökseen. Ongelmiin on etsitty helppoja ratkaisuja, kun liian suuri itsetunto on estänyt oman toiminnan kriittisen tarkastelun.

Kriisistä
toiseen

Beattie tarkastelee vapaata markkinataloutta kritiikittömästi eikä ota Argentiinan tilanteessa huomioon maan kokemuksia sotilasjuntasta ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n politiikasta. Esimerkiksi 2000-luvulla eri asiantuntijat aina Joseph Stiglitzistä lähtien ovat syyttäneet IMF:ää Argentiinan alamäestä.

Tästä huolimatta Argentiinan historia on ollut toistuvaa poliittisten ja taloudellisten kriisien ratkaisemista viimeiset sata vuotta - jo kauan ennen IMF:ää.

Myös Argentiina on joutunut nykyisen maailmanlaajuisen talouskriisin kouriin. Maa on tarjonnut luonteelleen sopivan ratkaisun ongelmien selättämiseksi, Beattie kirjoittaa.

Ilmoitettuaan ensiksi, että kriisi ei vaikuta Argentiinaan, maan hallitus päätti vastata menetettyyn sijoittajien luottamukseen ottamalla haltuunsa yksityiset eläkesijoitukset.

– Niinpä nähtiin uudenalinen käännös vuosisadan kestäneessä tarinassa, jossa Argentiinan hallitus takavarikoi ihmisten säästöt milloin ikinä se joutuukaan ongelmiin, Beattie kirjoittaa.

Kehittyykö
Argentiina?

Beattien näkemys tarjoaa yhdenlaisen näkökulman Argentiinan päätökseen kansallistaa YPF. Taloushistorioitsijan tarkastelun perusteella kansallistamisessa ole lopulta mitään yllättävää.

Argentiina ei ole aiemminkaan pyrkinyt hankkimaan ystäviä talouspoliittisilla käännöksillään.

YPF-tapaus ei ystäviä lisää. Myös tänään alkavassa IMF:n ja Maailmanpankin kokouksessa Argentiina on jäämässä yksin.

Maa on riittävän suuri ja rikas selvitäkseen yksin maailmantaloudessa. Pystyykö Argentiina kuitenkaan kehittymään nykyisenkaltaisella politiikalla?