Harmaa talous on oire, ei ongelma

Harmaaksi taloudeksi määritellään lakeja rikkomaton liiketoiminta, josta ei kuitenkaan suoriteta kaikkia työnantajalle säädettyjä velvoitteita kuten veroja tai eläkemaksuja. Radiomainoksessa pizzayrittäjä kertoo, ettei anna neljän euron pizzasta kuittia, koska kassakoneen hankinta, myynnin kirjaaminen liikkeen toimintaan, tekisi neljän euron pizzan myymisen kannattamattomaksi. 

Todennäköisesti näin onkin, vaikka itse kone tuskin maksaakaan enempää kuin sentin osasia jokaista myytyä pizzaa kohti. Sen verran taas on helppo leikata vaikka pizzan päällysteistä, kuten jokainen neljän euron pizzaa maistanut lienee havainnut.

Harmaata talous ei kuitenkaan ole mikään uusi ilmiö, vaan sitä on esiintynyt aina ja kaikissa talousjärjestelmissä. Suomessa on pitkät perinteet ammattimiesten vapaa-aikanaan tekemillä autonkorjaus- tai asuntoremonteilla, joita vaihdetaan esimerkiksi kirjanpitopalveluun tai kansalliseen perusarvoon, pulloon koskenkorvaa.

Jos pullo on vielä hankittu verovapaasti vaikka Tallinnasta, voivat sekä palvelun ostaja että myyjä hykerrellä hämänneensä verottajaa. Tämän pitäisi herättää laajempaa keskustelua, ei kuitenkaan heidän toimintansa laittomuudesta tai moraalista, vaan siitä, toimivatko Suomen verotus ja työlainsäädäntö kansantalouden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

Pimeä työ
säästää aikaa

Työntekijän palkkaaminen nopeaan tilapäistehtävään on periaatteessa yksinkertaista. Tehdään työsopimus, urakka hoidetaan, palkka sivukuluineen maksetaan, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Käytäntö on kuitenkin toista. Työnantajan pitää huolehtia työntekijän ennakkopidätyksistä, sosiaaliturvamaksuista ja myös tallentaa kaikki tästä syntyvät tapahtumat, tositteineen, odottamaan seuraavaa tilinpäätöstään.

Työntekijä puolestaan tarvitsee erillisen verokortin sivutuloa varten, ja jos hän on muuten työtön vaatii työttömyyskassa laskelmaa saadusta sivuansiosta, joka vaikuttaa saman kuukauden työttömyyskorvaukseen.

Tämä kaikki laissa säädetty ja varmaan tarpeellistakin. Siitä työnantajalle aiheutuva selvitystyö nousee kuitenkin helposti etenkin pienyrittäjälle kohtuuttoman suureksi suhteessa teetetyn työn arvoon. Työn tekijän taas on erikseen huolehdittava kaikkien tositteiden toimittamisesta ajallaan oikeaan paikkaan. Pahimmassa tapauksessa muutaman tunnin työrupeama vaatii sekä antajaltaan että tekijältään saman verran, palkatonta, toimintaa kaikkien pykälien noudattamiseksi.

Mitä pienemmästä työnantajayrityksestä on kysymys, sen vakavammaksi ongelma kasvaa. Esimerkiksi rakennusalan yrittäjiltä puuttuu helposti käytännön tietoa hallinto- ja paperitöistä. Siksi kiusaus palkata tilapäinen apumies pimeästi on voimakas. Apumiehelle itselleen pimeästi tehty työ taas on suoraa nettoansiota, ilman paperisotaa.

On selvää, että pimeä työ on lain vastaista ja rangaistavaa. Yhtä selvää kuitenkin on, että eräissä tilanteissa lain rikkominen on kannattavampaa kuin sen noudattaminen. Harva meistä muuten lainkuuliaisista odottaa esimerkiksi vihreää jalankulkuvaloa tyhjän kadun laidassa, vaikka punaisia päin kävelystä teoriassa seuraakin sakot. Aikoinaan alkoholin ja tupakan tuontikiintiöiden kiertäminen oli lähes kansallisurheilun asemassa, ja ainakin itärajan tuntumassa poiketaan mielellään rajan takana tankkaamassa.

Kuten liikennevalot, ovat työmarkkinoidenkin säännöt ja käytännöt olemassa heikompien osapuolten suojelemiseksi. On väyliä, joiden rekkarallin lomitse ei pääse ilman valoja. Samalla tavoin suurten yritysten asema työnantajana vaatii sääntöjä ja niiden noudattamista. Niillä kuitenkin on, toisin kuin pienyrittäjillä, varaa pitää palkkalistoillaan myös hallintorutiinien hoitajia.

Tilapäistöiden tarjoamista
on helpotettava

Uutta Nokiaa tai muuta Suomen talouden kivijalkaa, kuten esimerkiksi metsien biopolttoaineita, odoteltaessa olisi ehkä hyvä kohdistaa julkisia kehitystoimia pienyrittäjyyden helpottamiseen. Itseään työllistävien yrittäjien aloituskynnystä on kiitettävästi viime vuosina madallettu.

Seuraavaksi olisi ehkä hyvä puuttua työllisyyden kannalta suuryrityksiä tärkeämpien, 2–8 henkeä työllistävien yritysten toiminnan helpottamiseen.
Etenkin palvelualoilla on jatkuvasti tekemätöntä työtä, jota ei myöskään voi siirtää halvemman työvoiman maihin. Jos tilapäisen apulaisen voisi palkata, ja tilapäisen pestin työn ottaa vastaan ilman täyttä paperisotaa, kohentuisi työvoiman ja työn kohtaanto todennäköisesti merkittävästi.

Pienyrityksille voitaisiin asettaa vuosittainen könttäsumma, vaikka yhden työntekijän puolen vuoden palkka, jolla ne voisivat palkata tilapäistyövoimaan sen kummemmin erittelemättä. Rajan ylittyessä vaadittaisiin tarkempia selvityksiä. Työttömälle voitaisiin puolestaan sallia, kuten opiskelijoille, tietty määrä sivutuloja ilman että tukia leikataan.

Työllistämisen, ja työllistymisen kynnysten alentaminen piristäisi taloutta. Ties vaikka yrittäjätkin ehtisivät käyttää aikaansa kuittijahdin sijasta varsinaiseen liiketoimintaansa. Uudistukset myös luultavasti työllistäisivät enemmän väkeä kuin harmaan talouden vastaisten radiomainosten tekeminen.