Koulujen pitkä kesäloma on tuskaa vanhemmille

Tyypillinen kesälomakuvio alakoululaisten perheissä: Vanhemmat ketjuttavat kesälomansa, yhteistä lomaa viikko pari heinäkuussa. Osan lomasta lapsi viettää leikkipuistoissa, leireillä, isovanhempien tai muiden läheisten hoteissa.

Monelle lapselle kesäloma on yksinoloa, tylsyyttä, mikroruokia ja tietokonepelejä. Koulujen kesäloma näkyy ja kuuluu Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) auttavassa puhelimessa.

– Yleensä kesäkuussa puhelumäärät kasvavat, kun koulut sulkeutuvat ja vanhemmilla ei vielä ole lomaa. Heinäkuussa on hiljaisempaa. Puheluissa välittyy turhautuminen ja tekemisen puute, MLL:n auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki kertoo.

– Vanhemmista suuri osa käy töissä, ja osalle yhdistelmä on mahdoton. Vanhemmat saavat kyllä käyttää kaiken kekseliäisyytensä ja keinonsa kuinka järjestää hoito.

Vanhemmat kaipaavat
joustoja kesäviikoille

Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila peräänkuuluttaa työnantajilta lisää joustavuutta ja lapsiystävällistä ajattelua – kuitenkin niin että, järjestelyt olisivat oikeudenmukaisia kaikenlaisissa perhe- ja elämäntilanteissa oleville työntekijöille.

– Iso palapeli se on, kun vanhemmat miettivät ratkaisuja hoidon järjestämiseen. Mille viikolle joku kesäleiri ajoittuu, saako lapsonen sinne paikan. Tieto näistä tulee hirveän myöhään, mikä voi aiheuttaa ristiriitoja työpaikalla, Kurttila sanoo.

Tyypillisesti työnantaja priorisoi pienten lasten vanhempien tarpeita – sinkut ja lapsettomat joustavat.

– Pienten lasten vanhemmat voisivat monilla aloilla tehdä kesällä työtä joustavammin. Työaikajärjestelyistä puhuminen yhteisesti olisi erittäin tärkeää, etteivät muut koe, että joustoja tehdään vain perheellisten näkökulmasta.

Kurttila toivoisi, että työnantaja itse ottaisi puheeksi kesäjoustot, koska työntekijöillä voi olla huolta siitä, miltä oman työn jatkuvuus näyttää.

– Valitettavan paljon työkulttuurissa, erityisesti tietotyöalalla, ollaan edelleen lankapuhelimen ja toimistokulttuurin vankina. Mitä useammalla työpaikalla tarve tunnistetaan, kasvaa myös todennäköisyys sille, että mahdollisuus tarjotaan kaikille yhdenvertaisesti, Kurttila sanoo.

Kurttilan perhe on onnellisessa asemassa, koska molempien työnantaja ymmärtää lapsiperheiden tarpeita – varsin suotavaakin Vanhempainliitolta.

Liitto tarjoaa Marttilalle, jonka lapsi aloittaa syksyllä koulun, kahden viikon täyspalkkaista puolipäiväistä etätyötä. Marttilan vaimokin sai palkatonta vapaata.

Tukiverkko puuttuu
monista perheistä


Lomaongelmissa näkyvät suomalaisen perhe-elämän kehityssuunta. Läheisiä tukiverkkoja ei tyypillisesti enää ole perheissä yhtä paljon kuin ennen. Perheet ovat pieniä, eikä vanhempia sisaruksia ole katsomassa pienempien perään.

Vanhempainliiton Kurttila painottaa, että vanhempien keskinäisen parisuhteen kannalta yhteinen loma on tarpeellista. Sitä myös lapsi tarvitsee.

– Usein puhutaan lomastressistä tai liian kalenteroidusta lomanvietosta, mutta ne eivät ole kaikkein huolestuttavinta, vaan ylipäänsä se, että yhteistä lomaa ei ole tarpeeksi.

Vanhempien syyllistäminen ei ole reilua. Erityisesti yksinhuoltajien ja tiukan toimeentulon perheissä vaihtoehdot ovat vähissä.

– On kurja syyllistää vanhempia, jos heillä on pattitilanne, MLL:n Pajamäki sanoo.

– Toivoisi tietysti, että yhteiskunta tulisi vastaan ja että kaikki kuntien tarjoamat palvelut olisivat mahdollisimman paljon vanhempien käytettävissä.

Kuntien ja järjestöiden kesätarjonta on hyvin kysyttyä. Ne järjestävät monenlaisia leirejä, kursseja ja kerhoja. Moni pieni kesälomalainen viettää kesäpäiviään kaupunkien leikkipuistoissa. Helsingin kaupungin järjestämä puistoruokailu alkoi tällä viikolla. Kesätoimintaa on myös seurakunnissa.

– Pieni huoli on, että yksinhuoltajaperheissä [kesäohjelman] liikkumatila on hyvin vähäinen, kun taloudelliset tekijät tulevat vastaan. Kuinka paljon leirit maksavat, voiko maksuihin saada alennusta. Näitä ei ole aina helppo tuoda esille. Taloudellinen arki voi olla todella tiukkaa, Kurttila sanoo.

Kurttila arvioi, että kesäleirien hinnat ovat pysyneet verrattain matalina, vaikka vaativuustaso on toisaalta kasvanut. Leirisisällöiltä halutaan nykyään enemmän, mikä voi nostaa hintoja.

– Aina ei tarvitsi katsoa palveluiden tarjontaa, vaan vanhempien keskinäistä vuorovaikutusta. Perheissä ollaan samassa tilanteessa. Vanhemmat tulevat liian vähän huomanneeksi, että naapurit voisivat katsoa omia ja muiden mukuloita vuoronperään. Tämä olisi kaikista joustavinta ja läheisintä hoitoa lapselle yhdessä tuttujen kavereiden kanssa.

– Tässä voi olla jotain herkkyyttä ottaa puheeksi, syyllisyyttä työssäkäynnistä. Voiko ja uskaltaako tämän ottaa puheeksi, vai ajatteleeko tuttu, että onko tuo lapsi ihan heitteillä. Eivätkö ne ole osanneet järjestää hoitoa.

Suomessa lapset yksin
monia maita nuorempina

Suomessa ei ole lakia siitä, minkäikäisen lapsen voi jättää päiväksi yksin. Tilanne kannattaa punnita yksilöllisesti. Työsopimuslaki antaa alle 10-vuotiaan lapsen vanhemmalle oikeuden jäädä kotiin neljäksi päiväksi kotiin, jos lapsi sairastuu. Vanhempainliitto haluaisi nostaa ikärajan 13:sta vuoteen.

– Eka- ja vielä tokaluokkalainen on liian pieni jäämään päiväksi kotiin. Mitään lakiin perustuvaa normistoa ei ole, mutta viitteeksi sopisivat kansainväliset suositukset. Britanniassa alle 12-vuotiasta ei voi jättää yksin. Arvio pitäisi tehdä lapsilähtöisesti, suhtautuuko hän yksinjäämiseen epäröivästi vai innokkaasti, MLL:n Pajamäki sanoo.

Vanhempi voi yrittää ulottaa huolenpitonsa lapseen mahdollisimman hyvin myös silloin, kun ei ole itse paikalla.

– Jos lapsi joutuu viettämään päivänsä yksin, voi sopia säännöllisisitä puheluista, keittää kaakaota ja tehdä välipalan valmiiksi. Vanhempi voi sopia etukäteen lapsen kanssa siitä, mitä voi ja saa tehdä. Kotiin tultaessa tehdään toivottavasti jotain kivaa yhdessä.