Mistä johtuu, että monen suuryrityksen, kuten Enronin, WorldComin tai Lehman Brothersin johtajat haluavat ottaa riskejä, jotka epäonnistuessaan syöksevät tuhansia työttömyyteen tai aiheuttavat kokonaisen finanssikriisin?
Stanfordin yliopiston psykologian professori
Carol Dweckin mukaan riskinottokyvyn taustalla on ajattelutapa, jossa oppiminen on sivuseikka ja synnynnäiset ominaisuudet arvossaan. Riskinottaja ajattelee, että menestyksen tuovat taidot ovat annettuja: ominaisuuksia, joita toisilla on ja toisilla ei. Piste.
Dweck kutsuu riskinottajan ajattelutapaa jäykäksi. Siihen sisältyy ajatus luonnonlahjakkuudesta, ja menestys on kiinni sen hyödyntämisestä ja osoittamisesta.
Jäykän ajattelutavan karkea vastakohta on kasvuajattelu. Siihen tukeutuvat ihmiset uskovat, että ominaisuudet ja taidot ovat opittavia. Tärkeää on jatkuva oppiminen ja kehittyminen.
Taloussanomat kokosi Dweckin kirjoituksesta
Harvard Business Review'ssä kolme käytännön neuvoa, joilla riskinottajat ja oppijat voi erottaa toisistaan.
1. Työt tekijänsä
mukaan
Helppo tapa erottaa riskinottajat on antaa ihmisten valita useista työtehtävistä. Riskinottaja uskoo – tai ainakin haluaa uskoa – omaan luontaiseen ylivertaisuuteensa ja valitsee siksi tehtävät, joissa voi loistaa. Ne tukevat hänen jo ennestään hyviä ominaisuuksiaan.
Kasvuajattelija puolestaan valitsee työtehtäviä, joissa on hänelle jotakin uutta. Hän näkee ne tilaisuuksina oppia.
2. Kysy mikä
on tärkeää
Työhaastattelussa tavallinen kysymys etsii vastausta siihen, mikä on työssä tekijälleen tärkeää. Vastaukset toki eroavat käytännössä, mutta kasvuajattelijalle ja riskinottajalle on myös arkkityyppiset vastaukset.
– Minulle on tärkeää menestyminen ja muiden voittaminen, sanoo riskinottaja.
– Etsin uusia haasteita ja haluan kehittää taitojani, sanoo kasvuajattelija.
Vaikka professori Dweck kutsuu riskinottajien ajattelua jäykäksi, on kummallakin ajattelutavalla puolensa, mitä mallivastauksetkin ilmentävät. Kamppaileeko riskinottaja kovemmin tavoitteiden eteen? Lähteekö kasvuajattelija toisiin töihin, jos työpaikka ei pysty tarjoamaan hänelle aina uusia tehtäviä?
3. Itsensä
korottajat
Kolmas tapa erottaa riskinottajat muista on tarkastella heidän ansioluetteloaan, hakemustaan ja puheitaan työnhaussa. Riskinottajille on tyypillisempää kehua kykyjään haastattelussa vielä enemmän kuin paperilla. Kasvuajattelijoilla puheet ja kirjoitukset ovat paremmin linjassa.
Sama ilmiö näkyy kehityskeskuteluissa. Riskinottajat unohtavat helpommin epäonnistumisensa ja keskittyvät onnistumisiinsa. Kasvuajattelijat puolestaan haluavat tietää, miten epäonnistumiset voisi välttää tulevaisuudessa eivätkä välttelele ajattelemasta niitä.
Dweck väittää, että pitkällä aikavälillä vahvojen riskinottajien minäkuva kehittyy yhä vinoutuneemmaksi: he eivät lopulta tunnista heikkouksiaan lainkaan vaan tuudittautuvat omaan kuviteltuun erinomaisuuteensa.
Väite ei aseta riskinottajia kauniiseen valoon. Ehkä haluat työtoveriksesi tai työntekijäksesi juuri jonkun, joka ei pelkää asettaa itseään jalustalle ja tehdä rohkeita päätöksiä.
Uusimmat uutiset
