Ihmisliha–hakukone

Täällä joukkoistamiselle on syntynyt kummallinen termi: ihmislihahaku, kiinaksi renrou sousuo ja englanniksi human flesh search tai human flesh search engine.

Pahaenteinen termi on aika sopiva, sillä se voi tuhota kohteensa elämän. Termi viittaa siihen, että suuri joukko netin käyttäjiä lähtee tekemään yhteistä tehtävää. Toisin kuin nimestä voisi päätellä, tehtävä ei pääty tiedon löytymiseen, tavallaan se vasta alkaa siitä. Lopputuloksena on nettilynkkaus, julkinen häpäiseminen, mutta sekin voi olla vasta alkua.

Tuohtunut ja omasta voimastaan innostunut joukko ottaa tehtäväkseen rangaista vihansa kohdetta herjausviesteillä, kiusapuheluilla, työpaikan menetyksellä, perheiden ja sukulaisten häpäisemisellä ja paikkakunnalta pois ajolla. Toistaiseksi kai ketään ei ole vielä uhkailuista huolimatta oikeasti lynkattu.

Triviafoorumista tuli
pelottava ilmiö

Termin katsotaan saaneen alkuunsa vuonna 2001 Mop-foorumilta, jossa sitä käytettiin kuvaamaan ihmisvoimin tapahtuvaa tiedonhakua. Foorumilla oli tämän niminen alafoorumi, jossa ihmiset voivat esittää kysymyksiä huvittavasta triviasta toisten vastattaviksi. Enää sen merkitys ei ole hyväntahtoinen.

Internetkäyttäjien yhteistoimintaan perustuva ilmiö tunnetaan tietenkin myös muualla maailmassa, mutta tällä siitä on tullut instituutio. Sitä on selitty muun muassa sillä, ettei kiinalaisilla ole turhautumisilleen muita purkautumiskanavia, poliittinen vaikuttaminen on mahdotonta tai vaarallista eikä asioita voi viedä riippumattoman oikeuslaitoksen ratkaistaviksi.

Termiä käytetään myös verbinä. Nettifoorumilla käyttäjä ehdottaa, että vihan kohteeksi joutunut henkilö pitäisi ihmislihahakea. Toisin sanoen jostakin henkilöstä pitäisi joukolla penkoa esiin kaikki tiedot, nimet, osoitteet, sukulaiset, työpaikat, netti- ja muukin käyttäytyminen. Sitten tiedot pannaan julkiseen jakoon ja joukko alkaa lynkkaustoimet.

Samoja menetelmiä voidaan käyttää myös viranomaisten korruption penkomiseen ja paljastamiseen.

Mitä enemmän olen tutkinut tätä asiaa, sitä enemmän ilmiö on alkanut vaikuttaa Kiinan kulttuurivallankumouksen aikaisten punakaartien toiminnan verkkoversiolta.

Ylimielisyys
suututtaa

Tuoreimpia ihmislihahakujuttuja on Pekingin sinfoniaorkesterin venäläisen sellonsoittajan Oleg Vedernikovin työpaikan menetys, joka seurasi hänen töykeää ja ylimielistä käytöstään junassa.

Vedernikov nosti paljaat jalkansa edessä olevan istuimen selkänojalle. Paikalla istuva nainen ei pitänyt siitä ja yritti turhaan saada sellistiä laskemaan jalkansa alas. Joku sivullinen videoi tapauksen, joten Vedernikovia ei auttanut yhtään, että hän kiisti tietävänsä tapahtumasta mitään junan henkilökunnalle. Jossain vaiheessa hän sanoi olevansa Pekingin sinfoniaorkesterin muusikko.

Kun video lähti leviämään Weibossa, kiinalaisessa Twitterissä, ihmislihahaku paljasti nopeasti hänen henkilöllisyytensä. No, tässä tapauksessa potkuja työpaikasta voidaan pitää itse ansaittuna, mutta aika kova rangaistus se on typerästä käytöksestä.

Kissankidutusvideo
laukaisi ilmiön

Ehkä kuuluisin aikainen ihmislihahakujuttu koskee nelikymppistä sairaanhoitajaa, joka hopeanvärisillä piikkareilla talloo kissanpennun kuoliaaksi, kun avustaja kuvaa eläinrääkkäyksen videolle.

BrokenGlasses -niminen Mop-foorumin jäsen kirjoitti tuohtuneena:

– Tämä ei ole inhimillistä. En halua levittää tätä videota, mutta en voi pysyä hiljaa. Toivon vaan, että oikeus tapahtuu. Tapahtumasta kirjoitti muun muassa The New York Times Magazine laajassa artikkelissa.

Ensimmäinen viesti sai tuhansia vastauksia.

– Etsikää hänet ja potkikaa kuoliaaksi aivan niin kuin hän teki kissanpennulle, eräs kirjoitti.

Nainen tunnistettiin hangzhoulaisessa sairaalassa työskenteleväksi sairaanhoitajaksi. Videon kuvaaja oli ammattivalokuvaaja. Molemmat menettivät työpaikkansa ja heidän oli muutettava muualle.

Tässäkin tapauksessa voisi ajatella, että alkuperäinen teko ja siitä koituneet seuraukset olivat jossain suhteessa keskenään. Samaa ei voi sanoa itsemurhan tehneen naisen kostosta.

Itsemurhaajan
kosto

Nainen, joka oli jo yrittänyt itsemurhaa pillereillä muutamaa päivää aikaisemmin, syöksyi kuolemaansa asunnon parvekkeelta.
Sitä ennen hän oli saanut sisarensa lupaamaan, että tämä tekee julkiseksi nettipäiväkirjan, jotka nainen oli pitänyt yksityisesti.
Sisar epäröi, mutta avasi sen sitten nettipalvelussa kaiken kansan luettavaksi. Päiväkirjassa rouva Wang syyttää itsemurhastaan miehensä uskottomuutta.

Kaksi kuukautta aikaisemmin aloitettu päiväkirja oli itsemurhan lähtölaskenta. Se avautui suositulla Tianya-foorumilla.
Vaimon sisar lisäsi siihen mitä kaikkea nainen oli tehnyt miehensä eteen, kuinka hän oli tukenut tätä läpi opintojen, maksanut miehen muotivaatteet ja auttanut tätä saamaan hyvän työpaikan.
Nyt mies ei suostunut allekirjoittamaan vaimonsa kuolintodistusta ennen kuin vaimon perheen kanssa päästään sopimukseen siitä, kuinka paljon korvauksia hänen tulee maksaa.

Päiväkirjasäie nousi palvelun suosituimmaksi. Tarina suututti monia:

– Meidän tulisi kostaa tuolle pariskunnalle ja hukuttaa heidät sylkeemme, tuntematon kommentoi viitaten pettäjämieheen ja hänen naisystäväänsä.

Ihmislihahakukehoitukset lisääntyivät.

– Pekingiläiset, olkaa hyvät ja jakakaa näiden kahden skandaali. Ajakaa heidät pois Pekingistä.

Haku levisi muihin palveluihin. Wang Feistä tuli Kiinan pahamaineisin ja halveksituin aviomies, kun asia ylitti perinteisen median uutiskynnyksen.

Wangin tiedot tulivat yleiseen levitykseen: kännykkänumero, opiskelijan henkilökortti, työkollegat, veljen auton rekisterinumero. Eräs palvelu julkaisi interaktiivisen kartan, joka näytti kaikki Wangiin liittyvät paikat asunnosta naisystävän perheen pesulaan.

Sekä Wang Fei että hänen naisystävänsä Dong Fang menettivät työpaikkansa Saatchi & Saatchilla. Heitä kiusattiin puhelinsoitoilla. Wang Fein vanhempien talon oveen maalattiin syytös, jonka mukaan he olivat vastuussa itsemurhasta.

Eräs Mop-foorumin käyttäjistä kirjoitti:

– Kaikille työnantajille: Älkää koskaan tarjotko Wang Feille tai Dong Fangille työpaikkaa, mutta Mopperit ihmislihahakevat teidät.

Tässä tapauksessa ei tarvittu mitään salapoliisityötä, Wang Fein nimi oli julkisesti tiedossa heti alussa. Kyse on suorasta julkisesta kiusaamisesta.

New York Timesin artikkelin mukaan Wang yritti hakea oikeutta itselleen tuomioistuimen kautta. Hän voittikin jutun internetin palveluntarjoajaa ja yhtä herjaajaa vastaan, mutta korvaukset olivat niin mitättömät, ettei niistä ole jarruttamaan tulevia ihmislihahakuja.

Mikä vaan voi
kirvoittaa HFS:n

Ihmislihahaut suuntautuvat inhimillisen elämän jokaiseen kolkkaan. Tutkimuksessa  A Study of the Human Flesh Search Engine: Crowd-Powered Expansion of Online Knowledge August 2010 , missä kartoitettiin hakujen kohteita, minkään yksityisen kohdealueen osuus ei noussut yli 10 prosentin.

Viiden prosentin tai suuremman osuuden hauista saivat muun muassa seuraavat kohteet:
Sopimaton paljastelu, sopimaton seksuaalinen suhde tai käytös, epäeettiset tai sopimattomat teot julkisella paikalla, yleinen turvallisuus, virkamiesten korruptio, tuotteiden viat ja valheellinen mainonta, mielenkiintoiset ja epätavalliset ihmiset, mystiset hyvännäköiset ihmiset, julkiset palvelut ja muut totuudenetsintätehtävät.

Poliitikot ja poliittiset mielipiteet saivat kahden prosentin osuuden hauista. Hallituksen väitteisiin ja suhdetoimintaan kohdistuvien hakujen osuus oli vain neljä prosenttia. "Isäni on
Li Gang"

– Nostakaa syytteet jos uskallatte, isäni on Li Gang, huusi humalassa kahden opiskelijan päälle ajanut opiskelija häntä pidättäneille poliiseille Hebei Yliopiston kampuksella lokakuussa 2010.

Se riitti raivostuttamaan blogostanian ja nettifoorumien jäsenet. Yhden kuoleman ja toisen loukkaantumisen aiheuttaneen opiskelijan nimi selvisi pian, sillä hänen isänsä todella oli Li Gang, paikallisen poliisin varapäällikkö.

Vuoden 2008 Sichuanin suuren maanjäristyksen jälkeen Zhang Ya -niminen tyttö valitti sitä kuinka kaikki media keskittyi vain maanjäristyksen seurauksiin ja kuinka valtio lietsoi nationalismia onnettomuuden kustannuksella. Häntä harmitti se, ettei hän kansallisen surupäivän takia voinut pelata nettipelejä.

Neljän minuutin video loukkasi monien kiinalaisten kansallistunnetta. Siitä nousi valtava kansalliskiihkoinen kohu ja hyökkäys Zhan Ya'ta vastaan. Kaikki hänen henkilökohtaiset tietonsa aina verityyppiä myöten levitettiin pitkin internetiä ja netissä vilisi kymmenittäin pahantahtoisia videovastineita. Poliisi otti tytön talteen kolmeksi päiväksi suojellakseen häntä tappouhkauksilta.

”Hän on nyt
kuollut”

Tunnetuimpia ihmislihahakuja on tapaus, joka perustuu shenzheniläisen ravintolan turvakameran videoon.
Siinä näkyy kuinka vanhahko mies kulkee taustalla pienen tytön kanssa. Myöhemmin tyttö juoksee takaisin kuvan poikki ja palaa takaisin isän, äidin ja veljen kanssa.
Tekstitys kertoo, että vanha mies yritti pakottaa tytön miesten vessaan pahat mielessä. Ja nyt tytön isä etsii miestä. Sitten tytön ja vanha mies riitelevät kameran edessä.

Video on äänetön, mutta tekstityksen mukaan vanha mies sanoo:

– Niin tein, mitä sitten? Paljonko haluat? Kerro paljonko pitää maksaa. Tiedätkö kuka olen? Olen liikenneministeriöstä Pekingistä. Olen samalla tasolla teidän kaupunkinne pormestarin kanssa. Mitä sitten vaikka tartuinkin pikku lasta niskasta? Jos uskallat haastaa minut, näet miten käsittelen sinut.

Miehen henkilöllisyys selvitettiin netissä pian. Hän työskenteli korkeassa asemassa Shenzhenin merenkulkuvirastossa.

– Tappakaa hänet. Muuten hänen kaltaisensa ihmiset tuhoavat Kiinan, eräs nettihakuun osallistunut kirjoitti.

Tom Downey, The New York Times Magazinen artikkelin kirjoittaja, kävi paikan päällä Plum Garden -ravintolassa, jossa välikohtaus tapahtui.

Henkilökunnalla oli erilainen käsitys tapahtumien kulusta. He eivät olleet varmoja siitä, että vanha mies olisi yrittänyt käyttää tyttöä seksuaalisesti hyväkseen.


– Se oli tappelu rikkaiden ihmisten ja viranomaisen välillä. Virkamies sanoi jotain ärsyttävää vanhemmille, jotka ovat tosirikkaita, hovimestari sanoi. Hänen mukaansa tuollaiset kärhämät ovat yleisiä.

Pekingin virkamiehiä
ei metsästetä

Myös poliisi tutki asiaa. Todisteita syytteen nostamiseksi ei löytynyt.  Se kuitenkaan estänyt miestä saamasta potkuja työpaikaltaan.

Downey huomauttaa, että Pekingillä on käytössä työkalut, jolla se olisi pystynyt pysäyttämään tämän ihmislihahaun leviämisen. Se ei tehnyt mitään. Hän arvelee, että metsästyksen annettiin jatkua, koska se kohdistui maakunnassa, Shenzhenissä toimivaan virkamieheen.

Julkisuuteen ei ole noussut yhtään keskushallituksen virkamiehiin tai heidän lapsiin kohdistunutta ihmislihahakua.

Julkisuuteen nousseet tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Foorumit ja mikroblogit ovat kiinalaisen nettielämän keskuksia ja niissä on jatkuvasti närkästyneitä tai kiihkomielisiä käyttäjiä, jotka yrittävät kiihottaa muita käyttäjiä ristiretkelle milloin ketäkin vastaan.

Ihmislihahaussa ei siis enää ole kysymys pelkästään tietojen hankinnasta vaan suorasta hyökkäyksestä joitakin käyttäjiä ärsyttävää tai loukkaavaa henkilöä kohtaan.


Hyökkäysehdotuksia liikkuu niin paljon, että vain pieni osa niistä lähtee käyntiin. Joissakin tapauksissa hyökkäyksen käynnistäminen saattaa kestää viikkoja ja vaatia kymmeniä aloitteita.

Kohteiksi ovat joutuneet muun muassa amatööripornon tuottajat, epäpatrioottisina pidetyt kiinalaiset, liian tasapuolisesti Tiibetin tilanteeseen suhtautuvat journalistit ja rikkaat, jotka väärinkäyttävät kiinalaista yhteiskuntajärjestelmää.

Ihmislihahakua voidaan vauhdittaa Mop-palvelun virtuaalirahalla, mp-yksiköillä. Riittävän suuri palkkio saa saitin palkkionmetsästäjät liikkeelle. Heille se on kilpailu siitä, kuka hankkii tiedon nopeimmin.

Asiasta kertoo M.I.C.Gadget, joka muistuttaa, että Mop-palvelussa monet lahjoittivat mp-yksikköjä ja tarjosivat jopa juaneita palkkioksi kissan kiduttajan löytämiseksi. Mop-palvelun pyörittäjät korottivat palkkion tuhannesta mp-yksiköstä 5 000 mp-yksikköön.

Vallitsevassa tilanteessa ihmislihahakujen oikeasta motiivista ei voi olla koskaan varma. Sama pitää paikkansa myös niiden käynnistämisen lähtökohtien totuudenmukaisuudesta.