"Suomi joutui nielemään eniten kädenväännössä"

Euromaiden johtajat myöntyivät Espanjan vaatimuksiin siitä, että kriisimaiden pankkeja voidaan ryhtyä tukemaan suoraan. Myös ylikansallista valvontaa vahvistetaan. Tämä tarkoittaa OP-Pohjola-ryhmän pääekonomistin Reijo Heiskasen mukaan askelta kohti pankkiunionia.

– Päätökset osaltaan helpottavat ongelmia, jotka syntyvät pankkien ja valtioiden välisistä kytkennöistä vaikka liittyen Espanjan tilanteeseen, mutta mitään välitöntä muutosta tässä ei ole.

Vastaisuudessa valtiot ottavat aiempaa enemmän riskiä.

– Näin siinä tapahtuu, kun suoraa tukea annetaan pankeille, Heiskanen sanoo.

Jos vaikkapa Espanja ei ota vastuuta lainoista, riski siirtyy pääomittajille eli muille valtioille. Tällä on merkitystä niille, jotka rahoittavat Espanjan valtiota eli myös Suomelle.

Heiskanen on ymmärtänyt, että Espanjan tuki myönnetään väliaikaisesta vakausrahastosta (ERVV) ja siirretään pysyvään kriisinhallintaväliseen Euroopan vakausmekanismiin (EVM) myöhemmin ilman senioriasemaa.

Koska Suomi ei halua ottaa riskiä, Heiskanen arvioi, että sille tulee ilmeisesti vakuuskysymykset eteen.

– Suomi näyttää joutuneen nielemään eniten kädenväännössä, hän sanoi.

Kokouksessa selvitettiin myös pelisääntöjä, miten EVM:ää voidaan käyttää interventioihin markkinoilla, mutta Heiskasen mielestä kyseessä on aikaisemmin voimassa ollut periaate.

Askel kohti
tiiviimpää rahaliittoa

Heiskanen arvioi, että nyt saatiin jälleen kerran hengähdystauko velkakriisin hoidossa. Hän ennakoi, että tilanne saattaa päätösten ansiosta rauhoittua kesän ajaksi varsinkin, jos Euroopan keskuspankki osoittaa ensi viikon kokouksessa tukevansa markkinoita. Päätökset eivät ole käänteentekeviä.

– Syksyllä pitää palata näiden asioiden pariin, Heiskanen sanoo.

Kun tilannetta tarkastellaan pidemmällä tähtäimellä, tärkein kokouksen anti on Heiskasen mukaan liiton tiivistäminen. Siihen liittyy poliittisen yllätyksen mahdollisuus.

– Äänestäjät ratkaisevat. On täysin mahdollista, että kansalaiset torpedoivat muutokset.

Heiskanen arvioi, että vieläkään Euroopan johtajilla ei ole selkeää näkemystä kokonaisuudesta.

– Markkinoiden kannalta on arveluttavaa, että selkeää tiekarttaa ei ole olemassa, hän lisää.