Vessapaperi koettelee kiinalaisten moraalia

Qingdaon turismivirasto sai yllättävän paljon medianäkyvyyttä, kun se yritti nostaa parinkymmen julkisen käymälän palvelutasoa varustamalla ne vessapaperilla. Paperin kulutus osoittautui valtavaksi. Asiakkaat kahmivat paperin mukaansa.

Asia nousi paikallisen joukkomedian ja netin keskustelupalstojen kärkiaiheiden joukkoon, kun kävi ilmi, että kaupunki oli käyttänyt vessapaperiin 1,5 miljoonaa juania, noin 190 000 euroa – kolmessa viikossa.

Asiasta on noussut moraalinen keskustelu. Vessapaperin vohkimista pidetään esimerkkinä maata vaivaavasta moraalisesta rappiosta.

Virkamiesten paperi
on kovin kallista

Epäilen kyllä, että liikkeellä on ollut suurempiakin roistoja kuin vessapaperivarkaat. 10 rullan paketti maksaa kaupassa noin 30 juania, vajaat neljä euroa.

Jälleenmyyntihinnallakin ostettuna kaupunki olisi saanut tuolla rahalla 500 000 rullaa paperia. Se tekisi yli 20 000 rullaa jokaista vessaa kohti. Päiväkulutus olisi ollut satakunta rullaa. En usko niin suureen kulutukseen. Paperista on varmaan maksettu melkoinen preemio. Joku on tainnut tehdä sievoiset voitot vessapaperikaupoissa.

Talouslehti Wall Street Journalin blogissa mainitaan eräs laskelma tapahtuneesta. Sen mukaan asiakkaat veivät vessoista yli kaksi kilometriä vessapaperia päivässä.

Useimmat ihmiset ottavat paperia mennessään vessaan ja lisää tullessaan ulos, selitti Qingdaon yleisten käymälöiden johtaja Zhu Xincong Shandongin TV:n haastattelussa.

Kiinalaisessa wc:ssä ei ole yleensä ollenkaan paperia tarjolla: ei takapuolen pyyhkimiseen, eikä varsinkaan käsien kuivaamiseen. Lähes ainoat poikkeukset löytyvät viiden tähden hotelleista. Silloin kun paperia on tarjolla, sitä ei ole kopissa vaan niiden ulkopuolella käsienpesutilassa. Ihmiset käyttävät vessapaperia myös käsien kuivaamiseen.

– Tämä on kansallinen tragedia. Aina, kun jotain ilmaista, seuraa sotkua. Ja kun siitä maksaa, raha katoaa jälkeä jättämättä, eräs suositun mikroblogipalvelun Weibon käyttäjä valitti.

Kirjoittajan mukaan ratkaisu löytyy kansallisten standardien nostamisesta.

Toisen käyttäjän mielestä ongelma nousee Kiinan lähimenneisyyden pulasta, joka saa ihmiset hyödyntämään kaikki materiaaliset mahdollisuudet.

– Ilmaisen vessapaperin kaltaisten uusien palvelujen ilmaantuminen aiheuttaa yleisössä väistämättömästi ahneen reaktion. He haluavat käyttää valtion palveluja sydämensä kyllyydestä.

Kännykkä ja vessapaperi
aina mukana

Kiinassa asuvat ihmiset oppivat nopeasti pitämään paperia aina mukanaan. Tilannetta auttaa, että pieniä paperinenäliinapaketteja on myynnissä lähes joka paikassa.

Kiinalaisessa vessakulttuurissa riittää kyllä paljon parantamista monella eri tasolla. Sille ei ole kunniaksi se, että yhdeksässä tapauksessa kymmenestä yleisessä käytössä olevan wc:n löytää helposti hajun perusteella. Ne on rakennettu huonosti: niitä on hankala siivota, niiden putket vuotavat ja käsienpesuvedet valuvat joskus hienostakin altaasta suoraan lattialle. Lattiat ovat aina märkiä ja likaisia.

Hajuhaitat ovat erityisen ongelmallisia julkisissa rakennuksissa: kouluissa, yliopistoissa, asuntoloissa ja suurissa työpaikoissa. Sääliksi käy ihmisiä, jotka kesäkuumalla joutuvat asumaan tai työskentelemään huoneessa, joka sijaitsee vessan vieressä.

Sellaisetkin vessat, joita siivotaan usein, löyhkäävät. Puhdasta ei tule, kun lattioita ollaan pesevinään kylmällä ja likaisella vedellä.

Jostain syystä lähes kaikki yleiset wc:t täällä Qingdaossa haisevat aina. Pekingissä vessojen pesu näyttää kehittyneen paremmalle tasolle, mutta tuossa naapurikaupungissa, Etelä-Korean Soulissa, homma on totaalisesti kunnossa.

Emme törmänneet Soulissa yhteenkään haisevaan julkiseen käymälään. Meille kyllä kerrottiin, että Soulin tilanne oli pari vuosikymmentä sitten yhtä haiseva kuin se on nyt Qingdaossa. Saman viestin kuulimme myös Taiwanilla, jossa vessat olivat hyvässä kunnossa.

Hajuhaittoja lisää myös se, että kehitysmaatasoa olevat viemäriputket ovat hyvin alttiita tukkeutumiselle. Niinpä monessa vessassa on käytettyjä papereita varten roskakori kopperon nurkassa.

Aina lammikko
lattialla

Valitettavasti kyse ei ole ainoastaan yleisten käymälöiden ylläpitäjien kyvyttömyydestä, vikaa on myös niiden käyttäjissä. He syljeskelevät sekä heittävät tupakantumppeja ja muita roskia lattialle ja pisuaareihin.

Miesten vessojen pisuaarien edessä on aina suurempi tai pienempi lammikko. Olen nähnyt nuorten miesten lorottavan komealla kaarella pisuaariin yli puolen metrin päästä. Loppu menee auttamattomasti lattialle. Ilmeisesti he yrittävät välttää pärskeitä.

Vessanpyttyjen lukumäärä on lisääntymässä, mutta kyykkyvessat ovat edelleen enemmistönä. Niiden käyttö ja huuhtominen varmistavat sen, että lattia on lähes aina siivoton ja märkä.

Yleisten käymälöiden vessanpytyt eivät paranna tilannetta paljoakaan, sillä suuri osa niiden käyttäjistä ei halua laittaa paljasta takamustaan istuimelle, jota joku muukin on käyttänyt. Niinpä jalanjäljet pytyn reunalla ovat melko yleisiä. Eikä itse tuotoskaan aina osu pyttyyn.

Pienten kiinalaisravintoloiden vessat ovat oma lukunsa. Yleensä ne ovat vaatekomeron kokoisia kopperoita. Lattia on aina märkä, käsien pesuvedet valuvat lattialle, paperia ei ole eikä käsien kuivaamiseen tarkoitettu puhallin toimi kunnolla. Voi niitä asiakasparkoja, joiden pöytä sattuu olemaan vessankopin vieressä.

"Valtaistuin" ja vessapaperi
ovat kiinalaisia keksintöjä

Arkeologien mukaan vessa ei ole minkään uusi keksintö Kiinassa. Ensimmäinen tunnettu "käymälävaltaistuin" on läntisen Han-dynastian kaudelta 206 eaa–24 jaa. Silloinen hallitsija uskoi tarvitsevansa toilettia myös tuonpuoleisessa elämässä ja rakennutti sellaisen hautakammioonsa.

Kiinalaiset nimeävät paitsi paperin, myös vessapaperin omaksi keksinnökseen. Ensimmäinen maininta siitä löytyy virkamiesoppineen Yan Zhituin muistiinpanoista vuodelta 589 jaa. Hän kirjoitti:

– En uskalla käyttää vessatarkoituksiin paperia, joissa lainauksia ja kommentteja Viidestä klassikosta (kungfutselaisuuden viisi perusteosta).

Pekingissä ensimmäiset yleiset vessat  ilmestyivät kaupunkikuvaan joskus 500-luvulla jaa. Vuoden 600 jälkeen yleisistä vessoista tuli liiketoimintaa. Tang- ja Song-dynastioiden aikana (618–1279) yleisten käymälöiden omistajista tuli rikkaita liikemiehiä. He eivät rikastuneet vessamaksuilla vaan myymällä asiakkaiden tuotokset talonpojille lannoitteeksi.

Kiinassa ollaan melko hyvin tietoisia siitä, että täkäläiset vessat eivät oikein täytä hygieniamääräyksiä puhumattakaan siitä, että ne eivät lisää ulkomailta tulevien turisten virtaa. Pekingin ulkomaisten turistien valituksista kolmannes koskee yleisiä vessoja.

Tähti-luokitetut
turistivessat

Kaupunkien turistivirastot ryhtyivät muutama vuosi sitten luokittelemaan tiettyjä yleisiä vessoja ja antamaan niille tähtiä. Tähtiluokituksessa voi parhaimmillaan saada viisi tähteä, mutta kukaan ei ole nähnyt vähempää kuin kolme tähteä.

Näkemäni viiden tähden wc:t poikkeavat kyllä edukseen yleisestä käymälätasosta, mutta eivät ne mitään puhtauden tyyssijoja ole. Ne jäävät myös jälkeen viiden tähden hotellien ja muutamien länsimaisille asiakkaille suunnattujen ravintoloiden upeista, joskus palatsimaisista käymälöistä.

Niissä on aina miellyttävä lämpötila, niissä on lämmintä vettä, saippuaa, pyyhkeitä ja toimivia kuivauspuhaltimia. Monesti ne on koristeltu tuorein kukin, kuivatuin kukkalaitoksin tai vaikka akvaarioin. Lisäksi ne tuoksuvat ja näyttävät puhtailta ja asiakkaiden jättämät lätäköt putsataan tuossa tuokiossa.

Kolmetuhatvuotinen perinne ei ole riittänyt nostamaan käymäläkulttuuria korkealle tasolle. Monet kiinalaiset eivät ilmeisesti näe suurtakaan ongelmaa yleisten vessojen tasossa. He eivät tiedä paremmasta eivätkä osaa vaatia sitä. Tämä tarkoittaa myös sitä, etteivät he edes osaa pitää vessoja oikeasti puhtaina. Parinkin tuttua (ulkomaalaista) ravintolan pitäjää sanoo, etteivät heidän työntekijänsä eivät näe tiheän siivoamisen tarvetta. Työntekijöistä vessat näyttävät olevan ihan ok-kunnossa.

Minusta näyttää kuitenkin siltä, että jollakin tasolla kiinalaisetkin tietävät yleisten käymälöiden saastaisuuden. Tämä näkyy muun muassa siitä, että ulkokenkiä pidetään äärimmäisen likaisina. Kun tullaan sisään, ei riitä, että kengät pyyhitään hyvin kynnysmattoihin. Kengät vaihdetaan sisäsandaaleihin.

Ulkosalla kiinalaiset käyttäytyvät kuin kaikki olisi saastaista. Monet eivät koskaan istu maahan, kivelle, kannolle tai penkille asettamatta sanomalehteä, muovipussia tai vaikka käsilaukkua alustaksi. Se onkin ehkä ihan järkevää, kun muistaa missä ihmisten kengät ovat kävelleet.