Mini-Montin itsekkyys häikäisee

Italian pääministeri Mario Monti on paljastanut jo moneen otteeseen, kuinka itsekkäästi eteläisen Euroopan päättäjät suhtautuvat EU:hun. EU on vain tie muiden lompakolle.

Monti näyttää pitävän tuota etuoikeuttaan niin itsestään selvänä, että pienen Suomen haluttomuus jakaa rahaa rikkaille italialaisille aiheuttaa suoranaista suuttumusta. Terve talous kiinnostaa pääministeriä niin paljon, että miestä on syytä kutsua Super-Marion sijaan Mini-Montiksi.

Muutama päivä sitten Monti kävi Suomessa julistamassa, että pieniin yksityiskohtiin juuttuminen vaarantaa koko maailmantalouden. Der Spiegelissä Monti puolestaan jyrähteli, että hallitusten ei pitäisi juuttua parlamenttien päätöksiin.

Suomen ja muiden talouskurin puolestapuhujien syyttely on erityisen typerää juuri Montilta, joka itse on rakentanut talouskriisiä enemmän kuin miljoona eurooppalaista yhteensä. Mies oli nimittäin komissaarina kahteenkin otteeseen vuosina, jolloin talouskriisiin synnyttäneen kuplan rakennustyöt olivat hyvässä vauhdissa. Kriisin aikaan ei ilmeisesti ole aikaa itsekritiikkiin, vaan silloin on parasta hyökätä.

Montin hyökkäyksen tekee typeräksi myös se, että mies sattuu olemaan juuri Italian pääministeri. Maailmantaloutta eivät vaaranna Suomi ja Saksa, vaan Kreikka, Espanja ja Italia, jotka ovat velkaantuneet liikaa ahneiden pankkiirien avittamina. Nyt nuo maat nimittävät muun muassa Suomea ahneeksi, kun Suomi vaatii vakuuksia ja reilua peliä.

Keskustelussa unohtuu, että ylivelkaantuneet maat olivat itse ahneita monen vuoden ajan, kun ne muiden hyvinvoinnista välittämättä pilasivat koko yhteisen eurooppalaisen eurohankkeen omalla itsekkyydellään. Käytännössä nuo maat menivät muiden taskuille kysymättä. Nyt ne nimittelevät ongelmiensa maksajia piheiksi, vaikka Suomikin on ottanut jo kymmenien miljardien eurojen riskit niskoilleen.

Itse en pitäisi moista riskien kantamista pihinä toimintana, vaan avokätisenä hölmöytenä.

Säännöistä viis!

Mini-Monti astuu parodian puolelle myös kritisoidessaan Suomea sääntöjen liian tiukasta noudattamisesta. Yksi kriisin perussyy on juuri siinä, että monet maat Italian mukana lukien eivät ole noudattaneet yhdessä sovittuja sääntöjä. Jos Kreikka, Espanja ja Italia olisivat juuttuneet yksityiskohtiin Suomen tavoin, ei noissa maissa olisi kiinteistökuplaa eikä velkavuoria.

Montin häikäilemättömyys on sitä luokkaa, että toiveet EU-maiden järkiintymisestä voi heittää samaan roskakoriin vanhojen joulukoristeiden kanssa. Eteläisessä Euroopassa edes ykköspäättäjät eivät näytä oppineen kriisistä yhtään mitään. Siksi sama ahne pelaaminen tulee jatkumaan myös kriisin aikanaan selviydyttyä.

Saman menon jatkumista pönkittävät eurooppalaiset päättäjät, jotka maksavat veronmaksajien kukkarosta velkaantuneita maita liikaa rahoittaneille pankeille näiden hölmöilyt. Pankit voivat jatkossakin luottaa, että veronmaksaja auttaa, jos visa on vinkunut liikaa.

Tätäkö haluamme?

Nyt ei pitäisi kysyä, haluammeko olla eurossa vai emme. Tärkeämpää olisi kysyä, millaisessa eurossa haluamme olla.

Terveeseen taloudenpitoon sitoutuneiden maiden euro on oiva ajatus. Sen sijaan holtittomuutta ja muiden taskuille menemistä tukeva euro ei ole kannatettava asia.

Koska Montin kaltaisten päättäjien lausunnot todistavat jälkimmäisestä, ei Suomen kannattaisi maksaa kovaa hintaa samassa klubissa olemisesta. Miksi haluaisimme olla niissä pöydissä, joissa fuskataan?