Työmiehet loppuvat Kiinasta

Maailman median pääuutisiin on noussut kaksi tapahtumaa, jotka osaltaan rapauttavat yhden lapsen politiikan suosiota Kiinassa. Täällä Shandongin maakunnassa Lin Yin kaupungin kotiarestista karannut sokea itseoppinut lakimies Chen Guangcheng, joka on nyt Yhdysvalloissa, nousi silmätikuksi ja kuuluisaksi nimenomaan pakkoaborttien ja sterilisaation vastustajana.

Viime kuussa seitsemännellä kuulla raskaana olevan naisen lääkkeillä tehty pakkoabortti kohautti Kiinaa ja maailmaa, kun hänen miehensä julkaisi mikroblogissa kuvan naisesta ja hänen vieressään sairaalasängyssä olevasta kuolleesta sikiöstä.

Kiinan tavoitteena oli pysäyttää väestön kasvu vuoden 2 000 tasolle. Siihen se ei pystynyt, mutta on kuitenkin onnistunut jarruttamaan kasvua niin merkittävästi, että maassa kannetaan huolta työikäisen nuoren työvoiman pulasta ja eläkeläisten kasvavasta määrästä.

Väestötutkijat arvioivat New York Timesin mukaan, että vuoteen 2040 mennessä Kiinassa on 411 miljoonaa yli 60-vuotiasta kansalaista, tänään heitä on 171 miljoonaa. 20–60-vuotiaitten työikäisten määrä supistuu nykyisestä 817 miljoonasta 696 miljoonaan.

Kiinalaisten yleinen mielipide näyttää olevan kääntymässä tiukkaa yhden lapsen politiikkaa vastaan samaan aikaan kun monet kahden työssä käyvän aikuisen perheet vapaaehtoisesti rajoittavat lapsilukua. Heillä on kuitenkin koko ajan kovat paineet lapsentekoon vanhempien taholta.

Kuitenkin vielä vuonna 2008 tehdyssä Pew Research Centerin kyselyssä 76 prosenttia kiinalaisista kannatti yhden lapsen politiikkaa.

Kaksi on paras
lapsiluku

Kyselin kolmelta tutulta kiinalaisnaiselta heidän ajatuksiaan yhden lapsen politiikasta.

Anna, vajaa kolmikymppinen yksin elävä kiinalaisnainen, ei voi kuvitella elämäänsä ilman nuorempaa sisartaan. He ovat olleet toistensa tuki ja turva, uskottuja ystäviä, jotka ovat voineet jakaa elämänsä vastoin- ja myötäkäymiset.

Annan vanhempien ei tarvinnut maksaa sakkoja toisesta tyttärestä, sillä äidin äiti oli kasvanut ainoana lapsena. Se perustui kuitenkin hallinnolliseen ja käytännölliseen määrittelyyn, sillä itse asiassa hänellä oli useita veljiä. Tytär oli annettu kasvatiksi perheeseen, jossa hän oli ainoa lapsi.

Anna uskoo, kuten aika moni muukin kiinalainen, ettei lapsen ole hyvä kasvaa yksinään.

Kiinassa yhden lapsen politiikka on suurelta osalta etupolitiikkaa, jossa vaikutusvaltaiset henkilöt pystyvät hankkimaan itselleen etuja muiden kustannuksella. Suurin osa yhden lapsen politiikkaa valvoville viranomaisille tehdyistä valituksista koskee sitä, että puoluepamput ja virkamiehet kahmivat tälläkin elämänalueella ylimääräisiä etuja itselleen.

Paikallispomolla
on valtaa lapsiasioissa

Pekingiläinen, nelikymppinen Joan, on myös kaksilapsisesta perheestä. Hänen nuorempi sisarensa syntyi ennen vuotta 1980, jolloin toisesta lapsesta ei vielä joutunut maksamaan sakkoja. Joanin mielestään kahden lapsen politiikka olisi oikein hyvä. Kolmeakaan lasta hän ei vastustaisi, mutta yksi on ehdottomasti liian vähän. Hän ottaa kantaa perheen kokoon, mutta politiikasta hänellä ei sinänsä ole mielipidettä.

Syntyperäinen qingdaolainen, 28-vuotias Sara, voisi kokea yhden lapsen politiikan erityisen henkilökohtaisesti, sillä hän on kaksilapsisen perheen nuorempi tytär. Hänen perheensä joutui maksamaan isot sakot toisesta tyttärestä. Hän toteaa asian, mutta ei suhtaudu siihen mitenkään tunteella. Hänenkin mielestään perhesuunnittelussa pitäisi olla enemmän valinnanvapautta.

Qingdaolaisen yksityisen koulun perustaja ja johtaja, jonka toisen avioliiton vaimo oli raskaana, joutui väestöviranomaisten puhutteluun. Hänen oli nieltävä saarna yksilapsisuuden kansallisista eduista, vaikka hän ja viranomainen tiesivät aivan hyvin, että koska vaimolla ei ollut ennestään yhtään lasta, heillä oli oikeus toiseen lapseen.

Syntymäsuunnittelun
politiikkaa

Kiinassa yhden lapsen politiikkaa ei kutsuta tällä nimellä vaan täällä puhutaan perhesuunnittelupolitiikasta tai sanatarkasti käännettynä syntymäsuunnittelupolitiikasta.

Nykypolitiikka esiteltiin vuonna 1978 ja sen toimeenpano aloitettiin vuonna 1979. Väestönkasvun rajoituksen tarkoituksena oli helpottaa sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöongelmia. Wikipedian mukaan Kiinan valtion viranomaiset sanovat politiikan estäneen 250 miljoonaa syntymää vuosien 1980 ja 2000 välillä ja kaikkiaan 400 miljoonaa syntymää vuosina 1979–2011.

On täysin mahdotonta esittää pitäviä laskelmia siitä, kuinka monta ihmistä on jäänyt syntymättä lapsisäännöstelyn takia. Eräiden tutkijoiden mukaan vuosien 1979 ja 2009 väestönkasvun supistumisvaikutus olisi vain sata miljoonaa.

Suuri syy siihen miksi yhden lapsen politiikka pysyy julkisen mielenkiinnon kestokohteena lännessä on joidenkin uskonnollisten ryhmittymien jatkuva rummutus asiasta. Ne taas saavat jatkuvasti vettä myllyynsä politiikkaa valvovien ja toteuttavien paikallisviranomaisten väärinkäytöksistä.

Internetin aikakaudella viranomaisten väärinkäytökset nousevat kovan kohun kohteeksi myös Kiinassa, jossa lainsäädäntöä on lievennetty ja tiukka yhden lapsen politiikka koskee vain noin kolmannesta väestöstä. Runsas puolet perheistä on rajoitettu kahteen lapseen, jos ensimmäinen lapsi on tyttö. Noin kymmenys perheistä saa tehdä kaksi lasta sukupuolesta riippumatta. Pariskunta, jossa molemmat ovat yksilapsisesta perheestä, saa synnyttää kaksi lasta ilman rangaistuksia.

Yhden lapsen kiintiöstä voi poiketa monenlaisista syistä, mutta siihen on saatava paikallisviranomaisten lupa.

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan keskiarvosyntyvyys kiinalaistaloudessa on 1,181. Kaupungeissa se on matalampi, maaseudulla korkeampi. CIA World Factbookin Index Mundin mukaan syntyvyys on Suomessa on 10,37 tuhatta asukasta kohti. Kiinan vastaava arvo on  12,29.

Arvokkaita sosiaalisia porkkanoita,
musertavia talousrasitteita

Syntyvyyden säännöstelyssä käytetään sekä pehmeitä että kovia keinoja. Neuvonta, ehkäisyvalistus, yleinen propaganda ja sosiaaliset ja taloudelliset palkkiot toimivat porkkanoina. Yksi asiaa propagoivista seinäkirjoituksista sanoo: Varakkaan, voimakkaan kansakunnan ja onnellisen perheen puolesta. Ole hyvä ja harjoita perhesuunnittelua.

Paljon enemmän huomiota on kiinnitetty politiikan keppeihin. Julkinen, usein viranomaisten johtama, paheksunta voi johtaa työpaikasta erottamiseen. Ankarat, vuosipalkan ylittävät sanktiomaksut toisesta tai useammasta lapsesta estävät monia edes harkitsemasta toista lasta.  

Toisen lapsen taloudellisiin rasituksiin kuuluu koulutuksen, julkisen terveydenhuollon ja muiden sosiaalisten palvelujen epääminen toiselta lapselta ja joskus koko perheeltä. Vanhemmilta kielletään kaikki valtion työpaikat. Lisäksi viranomaiset ovat monesti turvautuneet ankaraan mielivaltaan esimerkiksi repimällä nurin lapsirajoitusta luvatta rikkovien talon pakottaakseen heitä maksamaan lapsisakkonsa.

Kaikkein ankarimmillaan kovakouraiset viranomaiset kaappaavat tai kaappauttavat raskaana olevan naisen ja pakottavat tämän aborttiin ja sterilisaatioon.

Pakkoabortista kertonutta
syytetään maanpetturiksi

Viime kuussa seitsemännellä kuulla raskaana olevan 23-vuotiaan Feng Jianmein pakkoabortti aiheutti hurjan mediakohun Kiinassa ja ulkomailla. Kohu nousi internetissä julkaistuista kuvista, jossa Feng Jianmei makaan voipuneensa sairaalasängyssä vierellään pakkosynnytykseen kuollut lapsi.

Paikalliset väestövalvontaviranomaiset ja sairaala syyllistyivät lain suoranaiseen rikkomiseen, sillä laki kieltää kategorisesti aborttien suorittamisen kolmen viimeisen raskauskauden aikana. Se on kiellettyä vaikka nainen itse pyytäisi sitä.

Feng Jianmein kauhukokemus ei päättynyt aborttiin, sillä kuvan tultua julkisuuteen häntä pidettiin pakolla sairaalassa ja vain hänen miehensä sisar ja 5-vuotias tyttärensä saivat tavata häntä.

Kohun seurauksena keskitason paikallisjohtaja sai potkut. Viisi alemman tason työntekijää selvisi varoituksella. Feng Jianmein perheelle myönnettiin noin 9 000 euron korvaus.

Paikallisviranomaiset kostivat Fengin perheelle järjestämälle mielenosoituksia perheen kodin edustalla.

Perheen jäseniä syytettiin maanpettureiksi, koska he olivat suostuneet puhumaan kansainväliselle medialle. Fengin puolison yrittäessä Pekingiin tapaamaan ihmisoikeuslakimiestä, hänet otettiin kiinni ja hakattiin. Myös muita perheen jäseniä on pahoinpidelty.

Kun Feng Jianmeilta kysyttiin aikooko hän vielä laittaa toisen lapsen, hän vastasi aikovansa, jos hänen kehonsa toipuu ankarasta kokemuksesta.

Fyysinen pakottaminen aborttiin nimenomaan kiellettiin lailla jo vuonna 2002, mutta Kiinassa on paljon lakeja, joita pannaan täytäntöön vain tarpeen mukaan.

Tyttölapset piilotetaan,
morsiamista on pula

Yhden lapsen politiikan katsotaan johtaneen pakkoaborttien ja sterilisaatioiden lisäksi myös yksipuolisesti tyttölapsiin kohdistuviin abortteihin ja tyttövauvojen tappamiseen.

Tyttöjen syntymä salataan usein eikä tyttölapsia rekisteröidä. Heidät pannaan piileskelemään sukulaisissa ja he kasvavat lainsuojattomina epäkansalaisina. Heiltä puuttuu syntymätodistus ja sen mukana hukou eli kotipaikkaoikeus. Heille ei ole koulutuspaikkoja eivätkä monet sairaalat suostu ottamaan heitä potilaikseen ilman hukouta.

Tilastollisesti poikia syntyy maailmassa 103–107 jokaista tyttöä kohti. Kiinan rekistereissä vuodelta 2005 poikavauvojen syntymiä löytyy 119 sataa tyttöä kohti. Noin puolet tästä arvioidaan johtuvan siitä, että tyttöjen syntymiä ei merkattu rekisteriin.

Perinteinen poikalapsien suosiminen on johtanut Kiinassa naisvähemmistöön. Arvioidaan, että naimaiässä olevia naisia on 24 miljoonaa vähemmän kuin miehiä. Naisista on kova pula ja niinpä monet naiset suostuvat harkitsemaan avioliittoa vain sellaisen miehen kansa, jolla on hyvä työpaikka ja asunto. Miehen perhe joutuu siis satsaamaan asuntoon.

Mao Tsetungin hallitusaikana Kiinassa tapahtui huomattavaa kansaterveydellistä edistymistä huolimatta tuhoisasta teollistumiskokeilusta ja kulttuurivallankumouksesta. 1960-luvulle saakka valtio kannusti kiinalaisia tekemään mahdollisimman paljon lapsia. Maon usko siihen, että kansalaisten suuri lukumäärä nostaa Kiinan voimaa, esti syntyvyyden säännöstelyn.

Vuosien 1949 ja 1981 välillä lapsikuolleisuus laski rajusti. 1949 se oli 227 tuhatta syntymää kohti, mutta vuoteen 1981 mennessä se oli laskenut 50:een. Väestön eliniän keskimääräinen odotusarvo nousi vuoden 1949 35 vuodesta 65 vuoteen vuonna 1976. Samalla ajanjaksolla väestö kasvoi 540 miljoonasta 940 miljoonaan.

Viime vuonna syntyneiden kiinalaisten odotetaan nyt elävän keskimäärin lähes 75-vuotiaiksi. Suomessa eliniän odotusarvo on 79,3 vuotta.

Muutos tulee kolmen
vuoden kuluttua?

Jyrkkä yhden lapsen politiikka näyttää herättävän kasvavaa vastustusta kiinalaisten keskuudessa. Siitä luopumisesta on ollut puhetta vuosikausia. Pekingin viimeisten lausuntojen mukaan politiikan muutosta ei ole odotettavissa ainakaan ennen vuotta 2015.

Maan taloudellinen kehitys, ennen kaikkea kaupungistuminen ja molempien vanhempien osallistuminen työelämään, vaikuttaa koko ajan samaan suuntaan kuin valtion syntyvyyden säännöstely.

Tälläkin hetkellä perheenlisäysiässä olevat kiinalaispariskunnat laskeskelevat milloin heillä on varaa yhteen lapseen. Monissa yhden lapsen perheissä lasketaan minkälaisia kustannuksia toisesta lapsesta koituisi.

He miettivät olisiko parempi käyttää liikenevät varat säästämiseen ja tarjota sitten sille ainokaiselle paremmat mahdollisuudet hyvään koulutukseen. Kaupunkilaisvanhemmat eivät enää laske eläkepäiviään lastensa varaan vaan koettavat itse panna rahaa syrjään vanhuuden varalle.

Tämä on se kipeä
ongelmakohta

Pakkoabortit ja sterilisaatiot jatkuvat niin kauan kunnes lakeja ja sääntöjä muutetaan oikein kunnolla. Nykyisellään väestön kasvun kiintiöistä lipsuminen tietää paikallisvirkamiehen uran jämähtämistä tai loppua. Se on ihan yhtä paha juttu kuin alueen talouden taantuminen. Kansalaisten oikeuksien loukkaaminen ei vaikuta samalla tavalla urakehitykseen.

South China Morning Postin artikkelin mukaan toisen lapsen vanhemmilta kerättävistä maksuista on tullut paikallisviranomaisten vakituinen tulonlähde, josta rahoitetaan ylitöitä, bonuksia, eläkkeitä ja matkakorvauksia.

Anhuin maakunnassa jokaisesta kiintiön ylittävästä syntymästä ja jokaisesta suorittamatta jääneestä steriloinnista viranomainen menettää viisi pistettä. Kylien väliset viranomaisjoukkueet kilpailevat tuhannen juanin bonuksesta eniten pisteitä saaneelle tiimille. Viimeiseksi jääneet nimetään häpeätiimeiksi, kirjoittaa tri Jackie Sheehan. Hän on China Policy Instituten senior fellow ja Nottinghamin yliopiston Kiinan tutkimuslaitoksen apulaisprofessori.

Sheehanin mukaan syntyvyyden säännöstelystä vastaavat paikallisviranomaiset ovat erityisen aktiivisia kiinalaisen uudenvuoden aikaan, jolloin siirtotyöläiset palaavat virallisiin kotikyliinsä. Mutta pelkästään kiintiöiden ylittyminen voi ajaa virkansa puolesta epätoivoisesti pelkäävät viranomaiset aloittamaan väestönrajoituskampanjan.