Piikki auki – muuttuiko valtionvelka rengistä isännäksi?

Valtion velka on rahoituskriisin aikana 2008–2012 kasvanut lähes 30 miljardia euroa, mutta valtion velasta maksetaan korkoja tänä vuonna vähemmän kuin 2008.

Vaikka taantuma ja velkakriisi murjovat monin tavoin euromaita, sen tuoma korkoale tuo Suomelle suhteellista lainanhoitoetua.

– Tämä ehkä selvimmin kertoo korkotason muutoksen vaikutuksesta valtion lainanhoitokuluihin, valtiovarainministeriön finanssineuvos Arto Eno sanoo.

Suomen valtion liikkeessä olevien lainojen jälkimarkkinatuotot ovat painuneet joiltakin osin negatiiviseksi. Valtio ei silti Enon mukaan ole vielä ole laskenut liikkeeseen lainaa, jossa tuotto olisi sijoittajan kanssa sovittu negatiiviseksi.

– Valtion velkasalkun korkoriskiasema on valittu niin, että korkojen laskiessa velanhoitokulut laskevat suhteellisen nopeasti ja vastaavasti korkojen kohotessa nousevat. Tällaisen korkorakenteen voidaan arvioida tuottavan pitkällä aikavälillä keskimäärin matalamman velan kustannuksen kuin hitaasti korkojen muutokseen reagoivan rakenteen, Eno kertoo.

Lisää lainaa
elvytykseen?

Eno ei ota kantaa siihen, kannattaisiko poikkeuksellisen matalan korkotason oloissa hidastaa velanmaksua tai jopa elvyttää velkarahalla. Se jää poliittisten päättäjien päänsäryksi.

– En lähtisi muuttamaan talouspolitiikkaa kovin radikaalisti matalien korkojen takia. Velkaa voi ja pitää ottaa, jos sillä saadaan turvattua työpaikkoja tai kohennettua infrastruktuuria. Samalla voisi varmistaa, että matalista koroista hyödytään mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen, Sampo Pankin pääekonomisti Pasi Kuoppamäki sanoo.

– Laina-aikojen pidennykset voi olla yksi keino siihen suuntaan – eivät niinkään ylimääräiset lyhennykset. Samalla pitäisi pitää huoli siitä, että velka suhteessa kansantuotteeseen on kestävällä uralla.

Kuoppamäen mukaan tällä hetkellä syytä suureen huoleen ei ole.

Vaikka valtio ei aktiivisesti elvyttäisikään lainalla, markkinamekanismit painottavat muutoinkin velkaantumista taantumissa.

– Korot tyypillisesti ovat matalat silloin, kun taloudellinen aktiviteetti on vaimeaa ja valtiontalous tämän vuoksi alijäämäinen. Velka siis yleensä kasvaa juuri matalassa korkotasossa, Eno huomauttaa.

Sijoittajilla halua
maksaa lainanannosta

Sijoitusyhtiö TF Market Advisors pohdiskeli taannoin blogissaan, miksi sijoittavat ovat tällä hetkellä valmiita jopa maksamaan tietyille maille, kuten Suomelle ja Saksalle, lainan myöntämisestä. Talouselämä siteerasi kirjoitusta ensimmäisenä.

Yhtiön perustajan Peter Tchirin mukaan lyhyeksi myyminen tai turvasatamien hakeminen deflaation pelossa eivät riitä selitykseksi sijoittajien käyttäytymiselle, vaikka näilläkin perusteilla rahaa virtaa vahvoihin euromaihin.

– Ainoa järkeenkäypä selitys on mielestäni se, että sijoittajat pelaavat vanhoihin valuuttoihin siirtymisen puolesta. Eniten järkeä tuntuu olevan ajatuksessa, että negatiiviset korot johtuvat sijoittajien toiveesta saada uutta valuuttaa, Tchir kirjoitti.

Jos Suomi tai Saksa siirtyisivät takaisin markkoihinsa, niiden arvo nousisi todennäköisesti euroa vahvemmaksi. Samalla tietysti Suomen lainan arvo nousisi nykyisestä.

– Teoriat negatiivisesta korosta ovat kiinnostavia, ja hyvinkin löytyy yksittäisiä sijoittajia, jotka ovat mukana jonkin erityissyyn takia. Olettaisin silti, että on suuri joukko sijoittajia, joilla on tarvetta pitää merkittävä määrä sijoituksia euroissa, Sampo Pankin Kuoppamäki arvelee.

– Näitä ovat eläkerahastot, yritykset, pankit ja kotitaloudet, joilla on myös velkoja, eläkemaksuja ja menoja euroissa. Nämä sijoittajat etsivät turvallisinta paikkaa pitää rahoja parkissa.

Valtiokonttorissa elellään
nyt ilman paineita

Kun poliitikot ovat päättäneet suurista linjoista, Valtiokonttori suunnittelee vuosittaisen velanhoitosuunnitelman valtiovarainministeriön kanssa.

Pelivaraa on muun muassa siinä, missä vaiheessa vuotta lainaa otetaan. Tälle vuodelle Suomen bruttomääräinen varainhankintatarve on noin 22 miljardia euroa.

Valtiokonttori vastaa siitä, että korkomenot pysyvät mahdollisimman pieninä, ja että likviditeetti eli maksuvalmius säilyy ja lainoja erääntyy mahdollisimman tasaisesti.

– Jos markkina olennaisesti muuttuu, voidaan tilanne katsoa uudestaan. Meillä on 14 päämarkkinatakaajapankkia, joiden kanssa käymme aktiivista keskustelua siitä, minkälaista velkaa kannattaa laskea liikkeelle ja missä valuutassa, Valtiokonttorin rahoituspäällikkö Mika Tasa kertoo.  
 
Valtiokonttorissa tilanne näyttää kohtalaisen hyvältä. Tasan mukaan tällä hetkellä erityistä varainhankintapainetta ei ole. Kun esimerkiksi syyskuun puolivälissä erääntyy kuusi miljardia, siihen voidaan käyttää kassavaroja. 

Hän muistuttaa, että jos Suomi saakin lyhyttä velkaa negatiivisella korolla, ollaan hyvin lähellä tilannetta, jossa myös sijoituksista saadaan negatiivista korkoa.

– Joudutaan siis maksamaan sijoituksista, mikä ei sekään ole tietenkään kovin hyvä asia.

– Ylipäänsä olemme kuitenkin tällaisen positiivisen ongelman edessä, että saamme rahaa halvalla. Se on tämä hopeareunus eurokriisissä, VM:n Eno sanoo.